Perintöosa uudesta maasta on ihmeen ihana!

"Mooses sanoi midianilaisen appensa Reuelin pojalle Hobabille: "Me lähdemme nyt matkaan kohti sitä paikkaa, jonka Herra on meille luvannut. Lähde meidän mukaamme, niin me palkitsemme sinut runsaasti, sillä Herra on luvannut Israelin osaksi paljon hyvää." Mutta Hobab vastasi hänelle: "En lähde. Minä haluan palata omaan maahani, oman heimoni luo." Silloin Mooses sanoi hänelle: "Ethän jätä meitä! Sinä tiedät parhaiten, mihin me voimme leiriytyä autiomaassa. Tule meille oppaaksi. Jos lähdet meidän mukaamme, niin saat meiltä osuutesi kaikesta siitä hyvästä, jonka Herra meille antaa. Israelilaiset lähtivät Herran vuoren luota ja kulkivat kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki koko ajan heidän edellään etsien heille levähdyspaikat. Herran pilvi oli joka päivä heidän yläpuolellaan, kun he lähtivät liikkeelle leiripaikastaan. Aina arkun lähtiessä liikkeelle Mooses sanoi: - Kulje edellämme, Herra! Hajota vihollisesi, karkota vastustajat tieltäsi! Arkun pysähtyessä hän sanoi: - Jää luoksemme, Herra, Israelin kymmentuhantisten joukkojen luo!" (4 Moos. 10:29-36.)

"Saaran kuoleman jälkeen Abraham otti uuden vaimon. Ketura synnytti hänelle useita poikia, joista yksi sai nimen Midian (1 Moos. 25:1-6). Jetrosta, joka myös tunnettiin nimellä Reuel (2 Moos. 2:18), Jumalan ystävä, tuli Mooseksen appi, kun tämä nai hänen tyttärensä Sipporan. Jetro oli midianilaisten pappi (2 Moos. 18:1), ja hän palveli oikeaa Jumalaa (jae 12). Muut Midianin jälkeläiset kääntyivät Abrahamin uskosta pakanajumalien puoleen, ja olivat usein Israelin vihollisia." Hobab oli siis Mooseksen vaimon , Sipporan, veli.

Mitä opetuksia me voisimme saada eo. kokemuksesta?

Ensimmäisenä tuli mieleeni oma työni sananjulistajana. Kun kutsun ihmisiä seuraamaan Jeesusta, en voi houkutella heitä Jeesuksen seuraajiksi maallisten etujen saamisen toivossa. Herra ei ole luvannut meille helppoa elämää. Pietari sanoi Kauniilla portilla olevalle rammalle kerjäläiselle, joka pyysi almua: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä: nouse ja kävele. Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa." (Ap.t. 3:6-9.)

Toisaalta Mooseksen menettely tuo hyvin esille ihmisen tarpeen saada inhimillistä tukea toisilta ihmisiltä vaikeina ja koettelevina hetkinä. Mooses ajatteli, että Hobabista olisi paljon apua ja hyötyä erämaavaelluksella, koska hän oli erämaassa kulkemisen asiantuntija. Jeesuskin kaipasi inhimillistä tukea, varsinkin elämänsä loppupuolella, kun hänen kärsimyksensä olivat suurimmillaan. Erityisesti hän etsi tukea läheisimmiltä opetuslapsiltaan Pietarilta, Jaakobilta ja Johannekselta. Nämä läheiset opetuslapset olivat Getsemanessa ja kirkastusvuorella. Molemmissa tapauksissa inhimillinen tuki heidän puoleltaan oli kovin vähäistä, suorastaan olematonta, koska kolmikko nukkui, silloin kun olisi pitänyt valvoa ja rukoilla. "Nukkuneen rukous" ei kovin paljon rohkaissut Vapahtajaa. Sen sijaan vuorelle lähetetyt Mooses ja Elia, jotka olivat kokeneet omana aikanaan suuria koettelemuksia Herran tahtoa toteuttaessaan, olivat rohkaisuksi Jeesukselle. He olivat Isän lähettämät rohkaisijat. He olivat erittäin sopivat tähän tehtävään, koska heillä oli omakohtainen kokemus maan päältä ja tuoreet "terveiset" taivaasta Isän sydämeltä.

Mietin, että oliko Hobabin pyytäminen matkaoppaaksi Moosekselta epäuskon ilmaus? Oliko se Mooseksen oma idea vai Jumalan suunnitelma? Jumala oli luvannut ohjata ja näyttää tien perille asti. Toisaalta Jumala käyttää ihmisiä välikappaleena johdattaakseen meitä elämässämme eteenpäin. Jumala antaa meille lahjoja monella tavalla. Perimme niitä vanhemmiltamme ja suvultamme. Voimme hankkia erilaisia taitoja opiskelemalla ja elämän kokemuksen kautta. Pyhä Henki jakaa armolahjoja tahtonsa mukaan ja niiden saajat voivat käyttää niitä Herran työssä. Perityt, saadut ja hankitut lahjat ovat Jumalan käyttöön annettuina suurena siunauksena tässä maailmassa.

Mitä Hobab teki? Lähtikö hän Mooseksen houkuttelemana Israelin kansan matkaan?
Tuom. 1:16 ja 4:11 mainitaan Hobabin jälkeläiset Luvatun maan asukkaina. Tästä voimme päätellä, että Hobab lähti israelilaisten mukaan alkuvastustelustaan huolimatta. Keniläiset ovat Mooseksen apen jälkeläisiä. Mooseksen ja Hobabin välinen keskustelu tuo mieleeni Ruutin kirjan. Noomi pyysi miniöitään palaamaan omaan maahansa. Toinen miniä, Orpa, palasi, mutta Ruut ei suostunut millään palaamaan, vaan pyytämällä pyysi, että saisi tehdä matkaa yhdessä Noomin kanssa. Hän sitoutui Noomin Jumalaan ja siihen kansaan, jota Noomi edusti. Ruut sai perintöosan ihanasta maasta ja suuren kunnian Jeesuksen esiäitien joukossa. Herralla on varattuna aina jotakin ihmeellistä niille, jotka palvelevat ja seuraavat Häntä.

Jeesus on luvannut meille perintöosan uudesta maasta. Tämä perintöosa ei häviä eikä kuihdu. Se on ikuinen ja ihmeen ihana. Jeesuksen matkaan kannattaa lähteä!