Onnea etsimässä!

Jobin kirjassa tulee hyvin esille se ajatus mikä monilla ihmisillä on ollut kautta historian. Rikkautta ja menestystä pidetään merkkinä Jumalan siunauksesta ja köyhyyttä ja sairautta merkkinä Jumalan kirouksesta. Onko asia näin?

Asafin psalmissa 73 kirjoittaja kuvailee jumalattomien onnea ja menestystä ja tuntee kateutta heitä kohtaan, koska heillä on asiat niin hyvin, vaikka he eivät piittaa Jumalasta ollenkaan.
"Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta."

Kirjoittaja kyselee ja pohtii, että "Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu."
Ongelma, joka vaivasi psalmin 73 kirjoittajaa selvisi Jumalan puhuttelussa.
"Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. --- Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat kuoppaan. Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea. Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa."

Ihmisen sydämeen tulee helposti kateutta tai katkeruutta, jos hän vertailee itseään toisiin ihmisiin. Meidän on hyvä muistaa, että arvomme ihmisinä ei ole riippuvainen ulkoisista asioista. Arvomme määräytyy luomisen ja lunastuksen perusteella. Olemme avokkaita ja tärkeitä Jumalalle omana itsenämme. Onni ja onnellisuus löytyvät vain Jumalan läheisyydestä. Tietoisuus siitä, että meillä on taivaassa puolustaja, joka pitää kädestämme lujasti kiinni kulkiessamme niityillä tai pimeissä laaksoissa, antaa turvallisuuden ja onnen tunteen sisimpäämme. Saamme rauhan ja säilytämme sen vaikka joudummekin aika ajoin vaikeuksiin ja koettelemuksiin. Jeesus ei luvannut seuraajilleen ajallista menestystä ja maallista rikkautta. Mitä hän lupasi?
"En jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne."
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
"Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen."

"Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan." Tähän ajatukseen Asaf päättää laulunsa. Tämä ajatus jääköön rohkaisemaan meitä kaikkia!