Ohitin tilaisuuteni!

Psalmi 69, jota aamulla tutkimme rukouspiirissämme, vie meidät Golgatalle. Tämän psalmin sanoma avautuu meille Jeesuksen elämästä käsin. Ristiltä loistavassa valossa meidän on tarkasteltava koko Raamatun sanomaa.

"Minusta on tullut vieras veljilleni, äitini pojat eivät minua tunne. Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut, ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua."

Jeesus joutui ihmisten pilkattavaksi, vaikka hän ei koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään. Rakastavan ja itsensä uhraavan palvelutyön kautta Jeesus antoi kaikkensa. Kun hän kuoli ristillä hän ei voinut enempää antaa. Vihollinen ei päässyt missään vaiheessa tekemään tyhjäksi Jeesuksen työtä hyväksemme. Jeesuksen kuolema ristillä on sovituksemme sinetti.

Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen ensimmäisen kerran tulevista kärsimyksistään ja kuolemastaan. "Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Tässä on meille vakava varoitus siitä, että suuret kiusaukset, kääntyä pois Jumalan tahdon tieltä, voivat tulla meille läheisen ystävän kautta. Vieläpä "opetuslapsen" kautta.

Psalmi 69 herättää kysymyksen: kuinka paljon kiivaus Herran temppelin puolesta kuluttaa meitä?
Hengellinen laiskuus, välinpitämättömyys ja penseys ovat vastakkaista sille innokkuudelle ja "kiivaudelle" jota meidän tulisi tuntea Herran työtä kohtaan. Ilmestyskirjassa kuvataan kahta seurakuntaa, jotka ovat aivan kuin vastakkaisia toisilleen. Smyrnan ja Laodikean seurakunnille Herralla on oma sanomansa. Smyrnan seurakunnalla oli paljon koettelemuksia ja ahdistuksia vainon tähden. He olivat kuitenkin innokkaita todistamaan uskostaan Jeesukseen Kristukseen, vainoista huolimatta. Hengellinen elämä oli aktiivista ja rikasta. Herra ei nuhdellut Smyrnan seurakuntaa mistään. Päinvastoin he saivat yksinomaan rohkaisua. Herra oli selvillä heidän elämän tilanteestaan. "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas." Laodikean tilanne oli päinvastainen. He kuvittelivat olevansa rikkaita, mutta he olivatkin köyhiä. Itseriittoisuus tekee ihmisestä köyhän ja alastoman Jumalan edessä. Elämässä näyttää olevan usein niin, että köyhiä ja sairaita kiinnostaa enemmän Jeesuksen seuraaminen kuin rikkaita ja terveitä. Jeesusta paheksuttiin siitä, että hän seurusteli huonomaineisten ihmisten kanssa. "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat."

Tämä sana puhuttelee minua nyt paljon, koska menetin tänään hyvän tilaisuuden todistaa eräälle humalaiselle, joka osui tielleni, kun olin viemässä kirjettä postiin. - Kaljapullo kädessään, humalassa oleva mies kysyi minulta, että paljonko kello on? Vastasin vain kohteliaasti, että varttia vaille viisi ja kiirehdin ohi kuin "leviitta."

Mietin nyt, että mitä muuta olisin voinut sanoa tai tehdä tämän miehen hyväksi? Olisin voinut kertoa hänelle kuinka paljon on "ajan kello". Olisin voinut puhua hänelle armon ajasta. - Tuossa tilanteessa olisin voinut kertoa hänelle jotakin Jumalan rakkaudesta. Olisin voinut puhua hänelle Jeesuksesta. Mies olisi varmaan tarvinnut muutakin kuin pelkkiä sanoja. Tilaisuus meni kuitenkin ohi. - Kun palasin samaa reittiä takaisin autolleni, mies oli häipynyt pois. Tyhjä kaljapullo lojui "sähkökaapin" päällä, muistona tuosta hetkestä. - Siitähän saa 40 senttiä, joten poimin sen talteen. - Kuinka paljon tärkeämpää olisikaan ollut poimia tuo mies talteen! - Jokainen ihminen on hyvin arvokas. Jeesus ei olisi kulkenut tuon miehen ohi!

Herra armahda minua ja tuota humalaista miestä! Tarvitsemme sinua molemmat!