Riemuitsevat huulet!

"Suurempi kuin elämä on sinun armosi." (Ps. 63.)

Psalmin 63 taustaksi kannattaa lukea 2 Sam.15-luku. Daavidia vastaan nousi myös hänen poikansa Absalom. Tämän tähden Daavidin oli paettava Juudean erämaahan. Menetys on aina raskasta kestettävää. Kun menettää oman poikansa rakkauden ja kunnioituksen se on varmasti hyvin raskasta. Daavid menetti kruununsa ja poikansa ja joutui sysätyksi syrjäiseen autiomaahan. Sukulaisviha ei tunnu mukavalta. Väkivalta ja vaino, jossa uhataan henkeä on pelottavaa. "Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä." Pyhäkkö oli Daavidille tärkeä Jumalan kohtaamispaikka. Hän sanoo, "Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi." On rohkaisevaa tietää, että pyhäkkö seuraa meitä minne ikinä kuljemmekaan, koska ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja Pyhä Henki asuu meissä. Meillä ei ole mitään pelättävää kun Jeesus on aina kanssamme. Jeesus joutui olemaan myös autiomaassa ilman vettä ja leipää. Hänen koettelemuksensa ja kiusauksensa olivat paljon suuremmat kuin kenenkään meidän.

"Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin."
Sielun ravinto on meille tärkeä, jotta pysyisimme vahvana. Jumalan armopöytä oli katettu Daavidille erämaahan ja hän sai hengellistä ruokaa ja juomaa niin paljon, että Daavid koki olevansa kuin parhaissa pidoissa.
"Minä ajattelen sinua levätessäni, sinä olet mielessäni yön hetkinä: sinä olet tullut avukseni, minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua."

Suhde on aina kaksisuuntainen. "Minä tarraudun sinuun", on suhteen toinen puoli, ja "sinun oikea kätesi tukee minua", on suhteen toinen suunta. Kun ojennamme kätemme Herran puoleen Herra tarttuu siihen ja pelastaa meidät hukkumasta.

Jumalan armon kokeminen ei ole kiinni olosuhteista. Ihmiset voivat riistää meiltä kaiken ulkoisen ja maallisen, mutta Jumalan armoa ja iloa Herrassa ei kukaan voi meiltä ottaa pois. Tämän ovat saaneet kokea esimerkiksi marttyyrit, jotka ovat menettäneet henkensä Jeesuksen nimen tähden.

Riemuitsevat huulet! Tästä tulee mieleeni naurava hymiö, jota käytämme kun kirjoitamme jotakin iloista asiaa. Psalmin 63 kirjoittajalla on tällainen ilme kasvoilla vaikka hän on autiomaassa.