keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Jeesus tuomitsi ulkokultaisuuden ankarin sanoin!

Kymmenysten palauttaminen Jumalalle ja kiitosuhrien antaminen Herralle kuuluvat jumalanpalvelukseen. Jokaisen kristityn velvollisuus ja suuri etuoikeus on hoitaa raha-asiat Jumalan tahdon mukaisesti. Kaikki mitä meillä on hallussamme ei ole omaamme. Jumala on uskonut ne meidän haltuumme. Olemme taloudenhoitajia. Eräänä päivänä joudumme Jumalan edessä tekemään tiliä taloudenhoidostamme.

Vuosien varrella olen pannut merkille, että monet kristityt eivät ymmärrä kristillisen taloudenhoidon perusteita. He laiminlyövät velvollisuutensa raha-asioiden hoitamisessa Jumalan tahdon mukaan tai ovat huolimattomia siinä. He voivat jättää sikseen koko asian. On sanottu, että kun ihminen kokee kääntymyksen, hänen "rahapussinsa" kääntyy viimeisenä.

Uskosta osattomien ihmisten seuratessa kristillisen seurakunnan elämää he ajattelevat usein, että seurakunta ryöstää jäsentensä varat. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Kaikki pohjautuu rakkaudelle ja vapaaehtoisuudelle eikä pakolle. Kristillinen seurakunta ei määrää jäsenmaksua, ei peri kirkollisveroa, eikä pakota ketään antamaan kymmenyksiä tai uhrilahjoja senttiäkään. Taloudenhoito on jokaisen henkilön yksityis- ja omantunnon asia. Antamisen innoittajana on Pyhä Henki, joka kirkastaa Jeesuksen ja hänen antamansa uhrin suuruuden meidän hyväksemme. Rakkaus Jumalaan on ainoa motiivi, joka meillä tulisi olla kaikessa mitä teemme. Kun Jumala murtaa sydämestä itsekkyyden vahvan muurin, ihmisestä tulee antelias ja hän haluaa mielellään ja iloisella mielellä antaa varojaan Jumalan työn tukemiseen. Iloista antajaa Jumala rakastaa!

Jos seurakunnan jäsen sairastuu niin vakavasti, että hän ei pysty itse hoitamaan raha-asioitaan, vastuu siirtyy edunvalvojalle. Edunvalvojana voi olla lähiomainen tai viranomainen. Tällaisessa tilanteessa käy usein niin, että ao. seurakunnan jäsenen vakaumusta ei kunnioiteta lainkaan. Kymmenykset ja uhrilahjat "katkaistaan" siihen paikkaan, koska edunvalvoja ei ymmärrä kristillisen taloudenhoidon perusteita.

Näin käy usein myös silloin, kun seurakunnan jäsen vanhenee tai dementoituu eikä pysty enää hoitamaan asioitaan. Jälleen kuvioihin tulee mukaan edunvalvojat, jotka ottavat ohjakset omiin käsiinsä. Jos edunvalvojana on omainen, hän alkaa usein "valvoa" myös omaa etuaan. Hänen mielessään saattaa olla perintö ja hän valvoo vanhusten raha-asioita hyvin tarkasti, ettei vain hänen tulevasta perinnöstään häviä rahoja.

Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita lähiomaisistaan lainkaan, kun he ovat eläneet tervettä ja toimeliasta aikaa, mutta kun omaiset sairastuvat tai vanhenevat he ovat tulleet yht' äkkiä erittäin "huolehtivaisiksi" heitä kohtaan. He saattavat esiintyä jopa suurina laupeudentekijöinä, jotta "ulkopuoliset" näkisivät heidän hyvät tekonsa ja kiittäisivät ja "ylistäisivät" heitä heidän hyväsydämisyydestään. Mielestäni tämä on "farisealaisuutta" eli ulkokultaisuutta, jonka Jeesus tuomitsi ankarin sanoin.

Sairastuneet ja vanhukset, joiden raha-asioiden hoito on siirtynyt edunvalvojille, eivät ole Jumalan edessä vastuussa taloudenhoidostaan. Vastuu siirtyy edunvalvojille ja niille, jotka päättävät ko. henkilöiden raha-asioista.

Olen ajatellut, että ihmisen pitäisi tehdä kirjallinen "testamentti" tai joku muu "dokumentti", jossa olisi selkeät ohjeet siitä miten hänen raha-asioitaan pitää hoitaa, kun hän ei enää itse pysty sitä tekemään sairauden tai vanhuuden tähden. Paperit pitäisi tehdä todistajien läsnäollessa, silloin kun ihminen on täysissä hengen ja ruumiin voimissa.

2 kommenttia:

Esa kirjoitti...

Hei taas!

Kyllä raha-asiat ovat tärkeitä; sen huomaa viimeistään silloin jos sitä ei ole. Itse olen taloudenhoitajana varsin surkea; No, siitä on helppo yrittää kehittyä paremmaksi. Kaiken hyvän lisäksi olen lainannut ystävälleni kohtalaisen summan, eikä hän ole lupauksistaan huolimatta vieläkään maksanut takaisin. Ihmetellä saa Jehovan todistajia, jotka mainostavat etteivät peri kymmenyksiä eivätkä kolehtia tilaisuuksissaan ja silti rakentavat valtakunnansalejaan pienillekin paikkakunnille.
Toinen ystäväni jaksaa aina kummastella, kuinka adventisteilla on ollut varaa rakentaa hieno kirkko hyvälle paikalle Oulussa, vaikka jäseniä on vain noin 150 ? Kaitpa niitä kymmenyksien maksajia kuitenkin riittää...

Se hoitotestamentti olisi myös hyvä olla olemassa; olemmehan saaneet lukea kauhutarinoita
mahdollisista kuolemantuottamuksista/pahoinpitelyistä Joroisten terveyskeskuksessa jokunen vuosi sitten. Kaiken lisäksi dementoituneita ihmisiä on helppo käyttää mm. taloudellisesti hyväksi; sellaistakin ilmeisesti sattuu.

No, yritetään selviytyä hengissä ja terveinä lamasta huolimatta; kauheita ne irtisanomiset. Metsäteollisuuteenkaan ei enää oikein voi luottaa työnantajana: kaikki muut paitsi ydintoiminnot on ulkoistettu, jotta saataisiin mahdollisimman suuret voitot. Stora Enso muuten teki hölmösti ostaessaan isolla
rahalla USA:sta tuottamattomia sekä vanhanaikaisia tehtaita; nyt Suomessa lakkautetaan tehtaita ja työntekijät saavat kärsiä.

Tätä blogia on mielenkiintoista seurata. Kommentoikaa muutkin!!!

Paavo Hautala kirjoitti...

Nyt Esan kehotus ja toivomus on mennyt perille. Kommentoijia on tullut lisää.