Matkakertomus 29.10.2011

Lähdin tänään Rovaniemelle klo 6.30. Tihkusade ja pimeys saattelivat minut autooni. Autoni perässä oli peräkärry, koska minulle kerrottiin, että saisin mukaani kirppistavaroita sekä Rovaniemeltä että Kemijärveltä. Hengellinen CD pyöri useampaan kertaan alusta loppuun. Saavuin Rovaniemelle yhdeksän jälkeen aamulla. Päivä oli jo valjennut sen verran, että pimeys oli poistunut. Taivas oli kuitenkin pilvinen ja "mustan puhuva", mutta lämmin. Ensimmäiseksi lastasimme, erään sisaren autotallista ja kellarista, tavarat kärryyn. Eräs sisar oli huolissaan avaimista. Hän etsi niitä moneen kertaan käsilaukustaan, mutta avaimia ei vain löytynyt. Toinen, vanhempi sisar, yritti lohduttaa dementiaa sairastavaa ikäihmistä, että ethän rupea itkemään, kyllä ne avaimet varmaan jostakin löytyvät. Tämä oli minulle tuttu tunne, koska minullakin on usein avaimet hukassa. Ikääntyneet sisaret jäivät etsimään avaimia, kun minä lähdin avustajani kanssa kirkolle. Ehdimme sitten hyvin valmistautua jumalanpalvelukseen. Meillä oli ehtoollinen. Raamatuntutkistelussa totesimme, että Galattalaisten eksyminen pois uskosta ja evankeliumin puhtaudesta johtui paholaisen lumouksesta. Samanlaista lumousta hän yrittää harjoittaa tänäkin päivänä ja onnistuu siinä yllättävän hyvin. Legalismi hämärtää uskon ja armon merkityksen ja johtaa ajatukset omiin suorituksiin ja tekoihin sekä ihmiskeskeiseen jumalanpalvelukseen. "Vanhurskauttaminen eli vanhurskaaksi julistaminen on lakimaailmasta lainattu kielikuva, kun taas ilmaus "luki uskon vanhurskaudeksi" on liikemaailmasta otettu kielikuva." (RS. 4/11 s. 37.) Paavalin mukaan tilillemme pannaan vanhurskaus eli meidät luetaan vanhurskaiksi. Tilimme näyttävät miinusta, koska meillä on niin suuri velka. Jeesus on kuitenkin maksanut suuren velkamme, joten huolet ovat vaihtuneet kiitokseen ja olemme päässeet plussan puolelle. Syntitaakan kantaminen oli Jeesukselle raskas kokemus. Pimein hetki Jeesuksen elämässä oli Isän kasvojen peittyminen. Tähän Jeesuksen pimeään hetkeen Isä oli varannut yhden valonsäteen. Se oli ryövärin rukous: "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Ehtoollissaarnassa puhuin, Jeesuksen elämän kohokohdista.

Kirkonmenojen aikana taivas oli puhdistunut pilvistä ja aurinko paistoi täydeltä terältä, pilvettömältä taivaalta. Ulkona oli häikäisevän kirkasta, kuin kesällä. Tämä oli erikoinen kokemus, näin myöhään syksyllä. Ehdin hyvin Kemijärvelle. Minulle jäi hyvää aikaa käydä syömässä Kemijärven ABC:llä ennen klo 15 alkavaa jumalanpalvelusta. Kemijärven kirkossamme koin suuren yllätyksen. Eräs, lähes 90-vuotias leskimies, oli rakastunut, ja hän esitteli minulle kauniin morsiamensa, joka oli hämmästyttävän samannäköinen kuin hänen edesmennyt vaimonsa. He pyysivät minua vihkimään heidät vielä tämän vuoden puolella. Ihmeiden aika ei ole ohi. Rakkaus ei katso ikää ja henki ei vanhene, vaikka ruumis riutuisikin.
Matka oli kiinnostava, monella tavalla. Saavuin Kuusamoon klo 19.30. Rukouskammiossa oli viimeinen vuoro meneillään. Kävin tervehtimässä Timoa, joka valvoi ja rukoili Herran edessä iloisella mielellä. Rukouskammion tulta oli hyvin hoidettu koko päivän!