"Enkelit rakastavat kumartua Jumalan eteen ja olla hänen lähellään. Heille vuorovaikutus Jumalan kanssa on suurin ilo. Maan lapset taas näyttävät tyytyvän vaeltamaan ilman hänen Henkensä valoa ja ilman hänen kumppanuuttaan, vaikka tarvitsevat suuresti apua, jota Jumala yksin voi antaa.
Pimeys saartaa ne, jotka laiminlyövät rukouksen. Paholaisen kuiskaukset houkuttelevat heitä syntiin, ja vain siksi, että he eivät käytä etuoikeuttaan rukoilla Jumalaa, Miksi Jumalan lapset ovat vastahakoisia rukoilemaan, vaikka rukous on uskovan kädessä avain taivaan loputtomiin varastoihin, Kaikkivaltiaan äärettömiin rikkauksiin?
Ilman jatkuvaa rukousta ja ahkeraa valvomista me olemme vaarassa tulla välinpitämättömiksi ja harhautua oikealta tieltä. Paholainen, meidän vastustajamme, yrittää aina tukkia meiltä tien armonistuimen luo, ettemme hartailla rukouksillamme ja uskollamme saisi armoa osaksemme ja voimaa kiusausten voittamiseen.
Voimme odottaa Jumalan kuulevan meitä ja vastaavan rukouksiimme, mutta tietyin ehdoin. Ensimmäinen ehto on se, että tunnemme tarvitsevamme apua häneltä. Jumala on luvannut: "Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan." (Jes. 44:3.) Ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano Jumalan puoleen, tulevat ravituiksi. Sydämen tulee olla avoin Pyhän Hengen vaikutukselle, jotta Jumalan siunaus voitaisiin vastaanottaa. Suuri hätämme jo itsessään puhuu voimallisesti puolestamme. Jumalaa on kuitenkin etsittävä, jotta hän voisi toimia puolestamme. Jeesus sanoo: "Pyytäkää, niin teille annetaan." (Matt. 7:7.) Paavali sanoo: "Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" (Room. 8:32.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti