Rukouksen etuoikeus 5.

"Ongelmamme vain lisääntyvät ja syvenevät, jos syrjäytämme uskon ja keskitymme epäilyihimme ja pelkoihimme tai yritämme korjata tilanteen inhimillisellä viisaudella. Menkäämme Jumalan luo avuttomina ja täysin hänestä riippuvaisina, jollaisia me olemmekin. Kertokaamme nöyrästi ja luottavaisesti tarpeemme hänelle, joka tietää kaiken ja näkee kaiken, ja joka hallitsee maailmaa tahdollaan ja sanallaan. Hän voi ja haluaa auttaa meitä hädässämme, ja antaa valon syttyä sydämissämme.
Vilpittömän rukouksen kautta pääsemme yhteyteen äärettömän kanssa. Meillä ei rukoillessamme välttämättä ole mitään erityistä todistetta siitä, että Lunastajamme kasvot olisivat myötätuntoisina ja rakastavina kääntyneet puoleemme, mutta näin se kuitenkin on. Emme ehkä tunne hänen kirjaimellista kosketustaan, mutta hänen kätensä on päällämme rakastavana ja hellän myötätuntoisena.
Kun rukoilemme Jumalalta armon tai siunauksen osoituksia, meidän pitäisi vaalia rakkauden henkeä ja anteeksiantavaa mieltä omassa sydämessämme. Kuinka voimme rukoilla, että Jumala antaisi anteeksi meille niin kuin "mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa" (Matt. 6:12)? Jos haluamme, että rukouksemme kuullaan, meidän tulee antaa anteeksi toisille samalla tavalla ja samassa määrin kuin toivomme itse saavamme anteeksi.
Kestävyys on yksi ehto rukousvastauksille. Meidän on rukoiltava lakkaamatta, jotta kasvaisimme uskossa ja hengellisessä kokemuksessa. Meidän tulee rukoilla "hellittämättä" (Room. 12:12). Paavali kehottaa: "Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen." (Kol. 4:2.) Pietari kehottaa uskovia: "Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla." (1. Piet. 4:7.) Paavali neuvoo: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." (Fil. 4:6.) Juudas puolestaan sanoo: "Rakkaat ystävät, rakentakaa edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa --." (Juud. 20,21.)"