"Maan päällä ollessaan Jeesus opetti opetuslapsensa rukoilemaan. Hän kehotti heitä kertomaan päivittäiset tarpeensa Jumalalle ja turvautumaan häneen kaikessa. Hän vakuutti opetuslapsilleen, että heidän pyyntönsä kuullaan. Tähän saamme mekin luottaa.
Eläessään ihmisten keskuudessa, Jeesus rukoili paljon. Vapahtajamme samastui meidän tarpeisiimme ja heikkouksiimme siinä määrin, että hän asettui pyytäjän, anojan paikalle. Hän pyysi Isältään jatkuvasti voimaa, jotta voisi vahvistua täyttämään velvollisuutensa ja kohtaamaan koettelemuksensa. Hän on esimerkkimme kaikessa. Hän on veli meille, jotka olemme heikkoja, "sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan" (Hepr. 4:15).
Synnittömänä Jeesus kuitenkin kavahti kaikkea pahaa. Hän kesti koettelemukset ja ahdistukset synnin maailmassa. Hänen ihmisyytensä teki rukouksen hänelle välttämättömäksi, se oli hänenkin oikeutensa. Hän löysi lohdun ja ilon vuorovaikutuksestaan Jumalan kanssa. Jos maailman Vapahtaja, Jumalan Poika, tunsi tarvetta rukoilla, kuinka paljon enemmän meidän, heikkojen ja syntisten kuolevaisten, tulisi tuntea palavan, jatkuvan rukouksen tarve.
Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille täyden siunauksensa. Saamme tyydyttää janomme hänen rajattoman rakkautensa lähteestä. On merkillistä, että rukoilemme niin vähän! Jumala on valmis ja halukas kuulemaan vähäisimmänkin lapsensa vilpittömän rukouksen. Siitä huolimatta olemme tavattoman vastahakoisia kertomaan Jumalalle tarpeistamme.
Mitä mahtavat enkelit ajatella kiusauksille alttiista avuttomista ihmisraukoista, jotka rukoilevat niin vähän ja joilla on vain vähän uskoa? Jumala äärettömässä rakkaudessaan kiihkeästi haluaa auttaa heitä ja antaa heille enemmän kuin he osaavat pyytää tai ajatella."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti