Kun täytin seitsemän vuotta sitten (17.7.2004) 50 vuotta, sain Esalta ja Tepalta onnittelutekstiksi Ps. 146:5.
"Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa".
Tämä jae kertoo onnemme lähteestä. Jumala on elämämme lähde. "Hänessä me olemme, elämme ja liikumme". Psalmin kirjoittaja ymmärtää Luojan suuruuden, rakkauden ja uskollisuuden luotujansa kohtaan. Sen tähden hänen sielunsa ylistää Herraa. Jumalan hyvyydestä tietoisena hän päättää kiittää ja ylistää Herraa koko elämänsä ajan. Kiittämiseen hän haluaa käyttää suuta ja sormia. Hän haluaa laulaa ja soittaa niin kauan kuin hän elää.
Kun luemme Raamattua, niin voimme panna merkille, kuinka Jumala on heikon ihmisen tukena. Sorretut, nälkäiset, vangitut, sokeat, maahan painetut, muukalaiset, lesket ja orvot saavat osakseen Jumalan armon ja avun. Voimme todeta tämän totuuden myös psalmin 146 ajatusten perusteella.
Maan mahtavilla kuvataan niitä ihmisiä, jotka luottavat omiin voimiinsa ja jotka pyrkivät alistamaan toiset ihmiset heidän valtansa alle.
Ne, jotka eivät pysty suojelemaan itseään väärältä kohtelulta, saavat turvautua Jumalan apuun. Tämä antaa heikolle voimaa ja onnen tunteen hänen sydämeensä, koska hän tietää, että Jumala ei hylkää eikä jätä häntä hädän hetkellä, vaan tulee hänen avukseen.
"Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!" (Ps. 146:10.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti