Psalmit antavat paljon iloa, rakkautta ja rauhaa. Nääntynyt sielu saa voimaa ja mieli virkistyy. Kun avaa Raamatun ja lukee psalmeja, niin mielessä tapahtuu samaa kuin pimeässä huoneessa, jossa sytytetään valot. Monissa psalmeissa kutsutaan meitä kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Näin tehdään myös psalmissa 147. Sanoin ja sävelin kiittäminen on luonnollisin tapa osoittaa kiitollisuutta Jumalalle.
"Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, ihanaa on virittää ylistyslaulu!" (jae 1.)
Kun katsotaan psalmia 147 vähän tarkemmin, niin nähdään miten paljon erilaisia syitä voimme löytää Jumalan ylistämiselle ja kiittämiselle. Jumala haluaa herättää meissä ylistämisen ja kiittämisen halun monin eri tavoin. Luominen ja lunastaminen ovat kaksi suurta teemaa, jotka tulevat esille kaikkialla Raamatun teksteissä. Näiden aiheiden ajatteleminen ja ymmärtäminen eivät jätä ihmistä välinpitämättömään ja surulliseen mielentilaan. Niiden kautta Vapahtaja tulee todelliseksi, rakkaaksi ja läheiseksi.
Herra on rakentaja ja parantaja. Tämä antaa toivoa kaikille ihmisille. Erityisesti niille, jotka ajattelevat, että heidän elämänsä on pilalla. Nuorenkin elämä voi olla tänä päivänä kuin rikki revitty. Murskaantuneiden toiveiden keskellä tuskainen ja kipeä sydän saattaa miettiä, että kuka korjaisi elämäni rauniot?
"Herra rakentaa Jerusalemin jälleen ..." (jae 2.) Sinä voit panna oman nimesi Jerusalemin nimen paikalle. Herra haluaa rakentaa sinut jälleen, sinut, sinun perheesi, kotisi, työsi, yhteisösi ja seurakuntasi. "Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." (jae 3.) Tässä on meille toivoa antavia Jumalan lupauksia. Niihin on hyvä tarttua uskon otteella ja pitää niistä kiinni. Tähdet taivaalla muistuttavat meitä jatkuvasti Jumalan huolehtivasta rakkaudesta. Jokaisella tähdellä on Jumalan antama nimi, jota Jumala ei unohda koskaan. Kaikilla taivaankappaleilla on jokin ihmeellinen merkitys, Jumalan suunnitelmissa. Hän on kutsunut myös sinut nimeltä. Olet Jumalalle tärkeä ja kallisarvoinen, vaikka et sitä itse huomaisikaan. "Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen, mittaamaton on hänen viisautensa." (jae 5.) Psalmin sanat vakuuttavat, että Jumala on huolehtiva Jumala. "Hän antaa karjalle ravinnon, hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään." (jae 9.) Onko tämä totta myös ihmislasten kohdalla? Vieläkö Herra jaksaa armahtaa ja ruokkia ihmiskunnan nälkäkuoleman partaalla elävät lapset ja aikuiset, joilta kuumat ja kuivat tuulet ovat vieneet leivän? Onko nälkäisillä lupa vedota psalmin 147 lupauksiin tänään, huomenna ja tulevaisuudessa?
"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin jotka panevat toivonsa Herran armoon." Tämä ajatus tuo mieleen kysymyksen, että mitä Herra tekee niiden ihmisten kanssa, jotka eivät häntä palvele? Niiden, jotka kieltävät hänen olemassaolonsakin tai pilkkaavat ja herjaavat Luojaansa avoimesti ja julkeasti?
Raamatun sanan ja Jeesuksen elämän kautta Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa. "Hän lähettää käskynsä maan päälle, hetkessä saapuu hänen sanansa perille". (jae 15.) Onko hänen sanansa saapunut perille sinun ja minun sydämeen? Tämä kysymys on niin tärkeä, ettei sitä voi ohittaa välinpitämättömällä asenteella!
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti