Elämän tyhjyys ja tarkoitus?

Tänään kuulimme hyviä sanoja uskosta ja rakkaudesta. Meillä kaikilla on taipumus tarkastella elämää liian paljon omasta näkökulmasta ja ihmisten maailmasta käsin. Meidän pitäisi siirtää ajatuksemme Jumalaan, joka rakastaa meitä hyvin paljon. Jumala on aivan "hulluna" meihin, omiin rakkaisiin lapsiinsa. Kun me tämän ymmärrämme, niin haluamme ilo mielin elää läheisessä suhteessa rakastavan Jumalan kanssa. Paholaisen väitteet Jumalasta eivät pidä paikkansa. Hän on antanut väärän kuvan ja todistuksen Jumalasta. Isä on kotona ja hänellä on aikaa lapsilleen. Kun opimme tuntemaan Jumalan paremmin, niin tulemme huomaamaan, ettei hän ole poissaoleva Isä, pelottava eikä etäinen. Jeesuksen kautta voimme saada läheisen suhteen Isäämme. Simon Liversidgen esimerkit Aabrahamista ja Gideonista valaisivat uskon merkitystä ja Jumalan rakkauden todellisuutta. Jumala näkee heikkoudessamme omat mahdollisuutensa toimia hyväksemme ja koko maailman hyväksi, kun hän pääsee toteuttamaan suunnitelmiaan. Gideon sai yllättäen kuulla Jumalan mielipiteen hänestä. Jumala piti Gideonia urheana soturina, vaikka Gideonin oma käsitys itsestään oli aivan päinvastainen. Gideon ei ollut omasta mielestään yhtään mitään. Itsessään mitättömät ihmiset ovat niitä, joita Herra pystyy käyttämään omassa työssään kaikkein parhaiten, koska heikkojen on turvauduttava kokonaan Jumalan apuun. Kristinan todistus sopi hyvin tämän illan aiheeseen. Kristina kertoi uupumuksesta, jota hän joutui kokemaan lastensa sairauksien tähden. Kun hänen omat voimansa loppuivat, niin Jumalan parantava kosketus muutti epätoivon toivoksi. Jumala rohkaisi Kristinaa Raamatun lupauksella. Jumalan sana on kaikkein paras lohduttaja. Koettelemuksillamme on aina jokin syvempi tarkoitus ja niiden merkitys selviää meille usein vasta myöhemmin, kun ongelmat eivät ole enää painamassa mieltämme matalaksi. Kaikkiin miksi? -kysymyksiin emme kuitenkaan välttämättä saa vastauksia tässä ajassa, mutta Isän kodissa meillä on mahdollisuus kysyä Jeesukselta niistä, jos on tarpeen ikuisen onnemme kannalta. Jumala pyyhkii kaikki kyyneleemme pois ja entisiä ei enää muisteta. Jeesus haluaa tulla pian takaisin hakemaan lapsensa kotiin. Hänellä on ikävä omiaan! Elämän tyhjyys katoaa, kun saamme olla Herraa lähellä. Jossain vaiheessa ihminen tulee huomaamaan ja tietämään, että Jumalasta erossa eletty elämä on ollut tyhjä ja lopulta tarkoitukseton.