Virran loppuminen auton akusta asumattomalla seudulla synnyttää hankalan tilanteen. Näin pääsi käymään kahdelle metsämiehelle eilen. Minua pyydettiin tulemaan apuun ja tuomaan virtaa autostani tai vetämään sammunut auto korvesta pois. Kyselin ajo-ohjeita sovituissa paikoissa, etappi kerrallaan. Sitten tuli ongelmia. Matkapuhelimestani loppui kenttä ja virtaakin oli enää parin pykälän verran. Polttoainetankin varoitusvalo oli myös syttynyt jo alkumatkasta. Ajattelin, että taidan jäädä itsekin korpeen. Puhelimessani luki, että ainoastaan hätäpuhelut ovat sallittuja. Soitin hätänumeroon pari kertaa, mutta kuuluvuus tähän numeroon oli niin huono, ettei siitä ollut apua. Sitten kuulin lähestyvän auton äänen. Ilokseni totesin maasturin tulevan samaa metsätietä, jonka varteen olin jumittunut. Kaksi ystävällistä ja avuliasta miestä otti tilanteen hallintaansa. He pyysivät minua tulemaan autoonsa. Maasturin tavaratilassa ei ollut penkkejä. Työkalupakin päällä oli kuitenkin ihan hyvä istua. Sitten ajelimme kapeaa hiekkatietä edes takaisin ja etsimme kenttää jokaisen nyppylän päältä. Lopulta saimme yhteyden pulassa oleviin metsämiehiin ja maaston tuntevat "pelastusmiehet" löysivät perille. Paikalle oli ennättänyt tulla joku vanhempi metsämies, mutta hänen autossaan ei ilmeisesti ollut akkukaapeleita, koska he eivät olleet käynnistäneet sammunutta moottoria. Maasturimiehillä oli hyvät pitkät kaapelit ja niiden avulla virta siirtyi autosta toiseen ja sammunut moottori pyörähti käyntiin. Metsämiesten auton akku oli tyhjentynyt, koska heidän autonsa valot olivat jääneet päälle ja kuluttaneet akusta virran loppuun. Kun simahtaneen auton moottori pyörähti käyntiin, niin kaikille meille tuli iloinen mieli, koska tiesimme, että pääsemme pian turvallisesti kotiin.
Tiedustelin "pelastusmiehiltä", että mitä olen heidän palveluistaan velkaa? - En mitään, sain vastaukseksi. Huomasin heidän kasvoistaan, että auttaminen oli heille ilo. He halusivat kaiken muun avun lisäksi tukea myös Karpaloa, antamalla autoonsa kertyneet tölkit Kuusamon ETRA ry:n hyväksi. Lämpimät kiitosterveiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa liikkuville hyväntahtoisille, auttajille! Joka toista auttaa, sitä autetaan! Uskon, että saatte kokea tämän totuuden todeksi omassa elämässänne!
Soitin vielä hätäkeskukseen ja kerroin heille, että kaikki on nyt ok., muuten olisin saattanut kuulla helikopterin äänen ja nähnyt miten lämpökameroita apunaan käyttävät pelastajat toimivat Kuusamon korvessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti