Sotilaalliset hautajaiset hiljensivät saattoväen sydämet!

Tänään oli kirkas aurinkoinen talvipäivä. Ilmassa oli pieni häivähdys kevättä. On tullut aika, jolloin aamusta alkaen on valoisaa. Lähdin liikkeelle klo 11.15 ja olin kotona klo 18.45. Päivä oli tapahtumarikas ja mieleenpainuva. Kuusamon historiasta ei löydy toista tällaista päivää, kun kaksi eri seurakunnan pappia siunaa vainajan ja saattaa hänet haudan lepoon. Minulla oli rovasti Seppo Ervastin kanssa etuoikeus suorittaa viimeinen palvelus Veikko Määtälle. Jumalan sana, virret, rukoukset ja muistopuheet puhuttelivat ja rohkaisivat kaikkia mukana olleita.

Oma seikkailunsa muodostui siitä, kun Veikko haudattiin Vasaraperässä sijaitsevaan Kitkajärven saareen. Veikko Määttä oli syntynyt Vasaraperässä ja hän halusi tulla haudatuksi samaan hautaan kuin isänsä. Isä ja poika lepäävät nyt neljän korpikuusen suojassa. Olin ensimmäistä kertaa sotilaallisin menoin järjestetyssä siunaustilaisuudessa. Veikko oli rajamies. Hänen virkatoverinsa huolehtivat arkun kantamisen täsmällisesti ja arvokkaasti. Havuilla ja kukkalaitteilla peitetty kaunis hautakumpu kynttilöiden valaisemana jäi todistamaan elämän lyhyyttä ja katoavaisuutta, mutta ei ilman toivoa. Kirkas puolikuu ja tähdet Veikon haudan yllä ovat kuin taivaan ikkunoita, joista loistaa toivon valoa. Taivaan kauniit valot ovat kuin lupauksia uudesta paremmasta rakkauden maasta, jonne olemme matkalla. Ylösnousemus on mahdollinen Kristuksen ylösnousemuksen tähden. Suokoon Herra armossaan Veikolle osan vanhurskasten ylösnousemuksessa Jeesuksen saapuessa noutamaan omiaan taivaan kotiin. Herra siunatkoon Veikon muiston kaikille, jotka tunsivat hänet. Toivon, että saan kerran nähdä Veikon taivaassa ja uudessa maassa. Kiitos Veikon läheisille, sukulaisille, ystäville, työtovereille ja tuttaville kaikesta, mitä olemme saaneet tänään yhdessä kokea. Kiitos nuorelle miehelle, joka toi minut ja Sepon moottorikelkalla saaresta autolle. Pääsimme mukavasti järven yli. Paluumatkalla näimme tien sivussa kuolleen hirven ja kaksi autoa. Jäimme miettimään, minkälainen hirvikolari siinä oli sattunut? Kuolema oli tälläkin tavalla läsnä päivän tapahtumissa.