Näky Kristuksesta johtaa uuteen elämään!

Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa esiintyviä vertauskuvia ja niiden, merkityksiä.
1. Enkeli = sanansaattaja (Ilm. 1:1,20; Hepr. 1:13,14.)
- Ihmisestä voidaan myös käyttää sanaa: enkeli, kun hän toimii Herran sanansaattajana.
2. Luku seitsemän = täydellisyyden luku (luku seitsemän muodostuu jumaluuden luvusta kolme ja maan luvusta neljä, (3+4=7). Luku seitsemän esiintyy Ilmestyskirjassa laskujeni mukaan 39 kertaa.
3. Seitsemän lampunjalkaa = Kristuksen seurakunta kaikkialla ja kaikkina aikoina (2. Moos. 25:31-40; Ilm. 1:20) Temppelin seitsenhaarainen lamppu kuvasi Kristusta maailman valona.
4. Tähti = enkeli (Ilm. 1:16,20; 12:4,7-9; Job. 38:7.)
5. Kaksiteräinen miekka = Jumalan sana (Ef. 6:17; Hepr. 4:12.)
6. Avain = hallintaoikeus (Matt. 16:19; Jes. 22:22.)
7. Uskollinen todistaja = Kristus (Ilm. 1:5; Joh. 18:37.)

Ilmestyskirjan 1:6 mainitaan Isän papit. Ketkä ovat Isän pappeja? Kristuksen omat muodostavat kuninkaallisen papiston. Kristus esiintyy Johannekselle ensimmäisessä näyssä ylimmäisenä pappina. Tässä on meille tärkeä viesti. Meidän tulee tutkia Ilmestyskirjan sanomia pyhäkköpalveluksen kautta. Tälläkin hetkellä Jeesus toimii ylimmäisenä pappina taivaan pyhäkössä. Tähän tehtävään hänet asetettiin, kun hän nousi taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen. Paavali kuvaa Heprealaiskirjeessä hyvin yksityiskohtaisesti Jeesuksen ylimmäispapillista toimintaa taivaan pyhäkössä. Opiskeluaikana tein tutkielman Vanhan testamentin juhlista ja juhla-ajoista. Koin, että pelastushistoriallisesti tarkasteltuna tutkielman aiheeni oli hyvin milenkiintoinen ja ajankohtainen, antaen varmuutta Raamatun ennustusten vertauskuvien totetumiselle, "ei ainoastaan tapahtumaan, vaan myös aikaan nähden" (EW ST s. 400,401). Tulin siihen tulokseen, että Jumala opetti ja opettaa yhä hyvin syvällisesti lunastustyön salaisuuksia pyhäkköpalveluksen ja Israelin kansalle määrättyjen juhlien - ja juhla-aikojen kautta. Jokaisella pyhäkköpalvelukseen ja juhlaan liittyvällä asialla, esineellä, vaatetuksella, toimituksella jne. oli oma sanomansa. Juhlien ajankohdat olivat myös tarkoin määritelty. Papit eivät saaneet muuttaa pyhäkköpalvelukseen liittyviä asioita ja käytäntöjä millään lailla. Pappien asuistakin oli tarkat määräykset. Uhraamiseen, uhreihin, jokapäiväiseen ja kerran vuodessa suoritettaviin pappispalveluihin oli sisällytetty lunastustyön salaisuudet. Herran juhla-ajoilla ja Israelilaisten juhlien vietolla VT:n aikana, sekä silloisella jumalanpalvelusjärjestelmällä oli vertauskuvallinen merkitys. Valitettavasti pyhäkön toimitukset muodostuivat monille sisällyksettömiksi rituaaleiksi. Pakanauskontojen uhritoimitukset ja juhlat perustuvat ihmisasetuksiin, uskomuksiin, taikuuteen ja suorastaan paholaisen palvontaan (1. Kor. 10:20). Rituaalien avulla ihmiset etsivät rauhaa omin voimin. Rituaalien suorittaja ajattelee, että hänen pitää lepyttää vihaista Jumalaa, noudattamalla tiettyjä sääntöjä. Tällaisesta jumalanpalveluksesta tulee raskasta ja ilotonta. Lunastustyö ei olisi jäänyt "salaisuudeksi", jos Israelin kansa olisi ymmärtänyt pyhäkköpalveluksen hengellisen merkityksen. He olisivat tunnistaneet Jeesuksen elämän ja työn messiaanisen luonteen uhrijärjestelmän kautta. Heille olisi kirkastunut Jeesuksen jumaluus, Jumalan antama syntiuhri syntien anteeksisaamiseksi, maailman Vapahtaja. Minulla on sellainen käsitys, että Jeesukselle itselleen kirkastui 12-vuotiaana hänen tehtävänsä, kun hän osallistui ensimmäistä kertaa pyhäkköpalvelukseen Jerusalemin temppelissä. Saakoon Herra antaa meille uuden näyn ja kokemuksen Kristuksesta ja elämästä hänen yhteydessään!