"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä." (Jaak. 4:8.)
"Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan, ja hän kuulee ääneni." (Ps. 55:18.)
Jumalan sana kehottaa meitä lähestymään Jumalaa. Kun näin teemme, niin Jumala lähestyy meitä. Tämä periaate sopii myös ihmisten välisiin suhteisiin. Kun lähestymme ihmisiä ja tulemme heitä lähelle, niin hekin puolestaan haluavat tulla lähemmäksi meitä. Ystävällisyys ja avoimuus luovat ilmapiirin, jossa syntyy luottamus. Luottamus kasvaa, kun tuntemus lisääntyy. Jos emme tunne Jumalaa, niin pysyttelemme hänestä kaukana. Jos emme tunne lähimmäisiämme, olemme vieraita keskenämme. Vieraantuneisuus kadottaa yhteyden tuoman voiman ja ilon. Miten oppisimme lähestymään Jumalaa oikein? Jumala on antanut meille kaksi tärkeää kanavaa, joiden kautta saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Toinen kanava on sana ja toinen rukous. Molempien kanavien keskipisteessä on Jeesus. Miten nämä kanavat voivat pysyä avoimina ja toimivina? Tarvitaan uskoa.
"Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä." (Hepr. 11:6.)
Epäusko estää jumalasuhteen syntymisen ja kasvamisen läheiseksi. Epäusko pelkää ja viilentää välejä sekä jättää ihmisen etäälle Jumalasta. Usko lepää ja vahvistaa suhdetta rakkauden kautta. Jumala antaa meille uskon, hän vahvistaa sitä elävän sanan, - rukousyhteyden ja kokemusten kautta. Aamu, ilta ja keskipäivä ovat aikoja, jolloin ihmiset syövät ruokaa ja vahvistavat ruumistaan. Jumalan sana ja rukous vahvistavat hengellistä elämäämme. Sanaa ja rukousta emme saa jättää elämästämme pois. Jos näin teemme, uskonelämä sammuu ja kuolee ravinnon ja hengityksen tähden. Rukous on sielun hengitystä. Oikea hengitys parantaa ruumiin kuntoa ja pitää mielen virkeänä. Jumalan tahdon mukainen rukouselämä on hengellisen elämän elinehto.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti