Olemmeko me vanhoja vai uusia ihmisiä?

"Sanon siis tämän ja vakuutan Herrassa: älkää enää vaeltako niin kuin pakanat turhanpäiväisissä ajatuksissaan". (Ef. 4:17.)

Efesolaiskirjeessä Paavali kuvaa vanhan ja uuden ihmisen elämää. Tämä kirje on kirjoitettu pyhille uskoville.

Elämää kuvataan vaeltamisena. Monet ihmiset tulevat Kuusamoon vaellusretkille. He etsivät hiljaisia ja luonnonkauniita metsäpolkuja purkaakseen stressiään ja selvittääkseen ajatuksiaan. Luonto onkin yksi parhaimmista paikoista uudistua ja virkistyä ja kuulla Jumalan puhetta.

Monet ovat vieraantuneet Jumalan tarkoittamasta elämästä, koska he ovat vaeltaneet elämäänsä turhanpäiväisissä ajatuksissaan. Turhanpäiväiset ajatukset johtavat turhanpäiväisiin tekoihin. Näistä teoista syntyy turhanpäiväinen elämä, jota Paavali kutsuu pakanuudeksi.

Kristitystä, joka vaeltaa turhanpäiväisissä ajatuksissa, luopuu vähitellen elävästä Jumalasta, hänestä tulee paatumuksen kautta pakana. Pakanasta, joka hylkää turhanpäiväiset ajatuksensa ja joka syntyy uudesti Pyhän Hengen, sanan ja kasteen kautta, tulee kristitty.

Paavali puhuu vanhasta ja uudesta ihmisestä. Hän ei tarkoita tässä yhteydessä ihmisen ikää, vaan tilaa, jossa hän elää. Vanha ihminen seuraa petollisia himoja, jotka turmelevat ihmisen moraalin. Himojen valtaan antautunut mieli johtaa ihmisen kaikenlaiseen saastaisuuteen ja laittomuuteen.

Paavali kehottaa Efeson kristittyjä hylkäämään sydämestään vanhan ihmisen ja pukemaan ylleen uuden ihmisen, "joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen". (Ef. 4:24.)

Valheessa, epärehellisyydessä, kiukussa, vihassa ja katkeruudessa elävä ihminen antaa tilaa Paholaiselle ja murehduttaa Jumalan Pyhän Hengen.

Uuden ihmisen sydämessä asuu Jeesus ja hänellä on Pyhän Hengen sinetti lunastuksen päivää varten, mutta vanhan ihmisen sydämestä Jeesus puuttuu ja hänen antamansa pelastuksen sinetti. Olemmeko me vanhoja vai uusia ihmisiä? - Ajatuksemme ja niistä seuranneet tekomme paljastavat sen!