"Tähän aikaan pakanalliset uskonnot olivat menettämässä otteensa kansaan. Ihmiset olivat väsyneitä ulkonaiseen loistoon ja taruihin. He kaipasivat uskontoa, joka voisi tyydyttää sydäntä. Kun totuuden valo näytti kadonneen ihmisten keskuudesta, oli sieluja, jotka etsivät valoa ja olivat ahdistuksen ja surun vallassa. He janosivat tietoa elävästä Jumalasta, jotakin varmuutta elämästä kuoleman jälkeen.
Kun juutalaiset olivat luopuneet Jumalasta, heidän uskonsa oli heikentynyt ja tulevaisuuden toivonsa melkein sammunut. Profeettojen sanoja ei ymmärretty. Suurimmalle osalle kansaa kuolema oli kauhistuttava salaisuus, ja sen takana oli epävarmuutta ja synkkyyttä. Profeetan korviin ei kantautunut vain Betlehemin äitien valitus, vaan koko ihmiskunnan sydämestä purkautuva huuto, Raamasta kuuluva ääni, "itku ja iso parku; Rakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole". Matt. 2:18. "Kuoleman varjon laaksossa", ihmiset istuivat lohduttomina. Kaipaavin katsein he odottivat Vapahtajan tuloa, jolloin pimeys hälvenisi ja tulevaisuuden salaisuudet paljastuisivat.
Vieraitten kansojen keskuudesta nousi miehiä, jotka ennustivat jumalallisen opettajan ilmestymisestä. Nämä miehet etsivät totuutta, ja he saivat jumalallisen innoituksen. Tällaisia opettajia oli esiintynyt toinen toisensa jälkeen loistaen tähtinä pimeässä yössä. Heidän ennustuksensa olivat herättäneet toivoa tuhansissa sydämissä pakanain keskuudessa.
Satoja vuosia aikaisemmin Kirjoitukset oli käännetty kreikan kielelle, jota puhuttiin laajalti kautta koko Rooman valtakunnan. Juutalaisia asui hajallaan kaikkialla, ja pakanat omaksuivat osaksi heidän toivonsa Messiaan tulemisesta. Niiden joukossa, joita juutalaiset nimittivät pakanoiksi, oli miehiä, jotka ymmärsivät Kirjoitusten Messiasta koskevia ennustuksia paremmin kuin Israelin opettajat. Muutamat odottivat Hänen tulevan päästämään heidät heidän synneistään. Filosofit koettivat tutkia heprealaisen järjestelmän salaisuuksia. Mutta juutalaisten kiihkoilu esti valoa leviämästä. Koska heidän tarkoituksensa oli jatkuvasti eristäytyä muista kansoista, he eivät halunneet levittää toisille tietoa vertauskuvallisesta jumalanpalveluksestaan. Sen oikean tulkitsijan täytyi tulla. Hänen, johon kaikki nämä vertauskuvat viittasivat, täytyi selittää niiden merkitys."
15. Kysymys:
Millaista uskonnon pitäisi olla sinun mielestäsi tänä päivänä, että se tyydyttäisi sydämen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Päivittäistä mielen ravintoa Sanasta, rukous yhteyttä ja uskoa että "Jumala on" (Hebr.11:6) , Hänen hoitoonsa ja johdatukseensa jättäytymistä.Jeesuksen seuraamista, hänhän jätti meille esimerkin. Jaakob muituttaa "Usko ilman tekoja on kuollut" (2:26) Elävä usko on epäitsekästä toimintaa. Helena
Jatkoa;Kun asiaa enemmän ajattelen niin tietenkin on TOIVO, joka antaa toivoa paremmasta, kuin mitä tämä maailma antaa. Siihen liittyy Jeesuksen toisen tulemisen odotus.
Mitä ihmisen sydän kaipaa?
Rakkautta, iloa, lepoa, rauhaa ja toivoa: tulevat ensimmäisenä mieleeni.
Nämä sydämen tarpeet tyydyttyvät Jeesuksessa.
Sydämen tyydyttävä uskonto on mielestäni Persoona, johon meillä on läheinen rakkaussuhde.
Sydämen yhteys Jeesukseen syntyy ja vahvistuu päivittäisessä kanssakäymisessä Jeesuksen kanssa, kuten kommentissasi kirjoitat.
Elävä usko on Jeesukseen luottamista ja Häneen uskomista. Tämän hedelmänä tulee esille epäitsekäs rakkauden palvelus. Sanat: "Henki tekee eläväksi", suuntaavat mielemme "uskomme alkajaan ja täyttäjään", Jeesukseen.
Saakoon sydämesi virvoittua elämän lähteellä, joka hetki. Kiitos kommentistasi! Se suuntasi mieleni Jeesukseen. Näin tapahtui varmaan muillekin lukijoille!
Kun kirjoitin vastaukseni kommenttiisi, niin en nähnyt vielä siinä vaiheessa jatkokirjoitustasi.
Mielemme liikkuivat samalla aaltopituudella, koska minäkin kirjoitin toivosta. Sama TOIVO yhdistää meidät Jumalan lapsina Jeesuksen takaisintulon odotuksessa. Tämä TOIVO ei petä! Uskon, että se täyttyy pian! "Jeesus saapuu, Jeesus saapuu, kohta torvi kajahtaa ..."
Lähetä kommentti