"Baabelin vankeus oli tehokas keino Israelin parantamiseksi epäjumalanpalveluksesta. Seuraavien vuosisatojen aikana he saivat kärsiä pakanallisten vihollistensa sortoa, kunnes heissä vahvistui se vakaumus, että heidän menestyksensä riippui kokonaan heidän kuuliaisuudestaan Jumalan käskyille. Mutta kansassa oli paljon niitä, joiden kuuliaisuus ei johtunut rakkaudesta, vaan itsekkäistä vaikuttimista. He suorittivat ulkonaisesti jumalanpalvelusta saavuttaakseen kansallisen suuruuden. Heistä ei tullut maailman valoa, vaan he sulkeutuivat pois maailmasta, jotteivät joutuisi kiusaukseen langeta epäjumalanpalvelukseen. Mooseksen välityksellä antamissaan ohjeissa Jumala oli rajoittanut heidän seurusteluaan epäjumalanpalvelijain kanssa, mutta tämä varoitus oli tulkittu väärin. Sen tarkoitus oli estää heitä mukautumasta pakanain tapoihin. Mutta sitä käytettiin erottavan muurin rakentamiseksi Israelin ja muiden kansojen välille. Juutalaiset pitivät Jerusalemia taivaanaan, ja he olivat todella arkoja siitä, ettei Jumala vain olisi pakanoille armollinen.
Baabelista paluun jälkeen kiinnitettiin suurta huomiota uskonnolliseen opetukseen. Kaikkialle maahan rakennettiin synagoogia, missä papit ja kirjanoppineet selittivät lakia. Ja perustettiin kouluja, joissa tieteiden ja taiteiden ohella väitettiin opetettavan vanhurskauden periaatteita. Mutta nämä kaikki rappeutuivat. Vankeuden aikana monet kansasta olivat omaksuneet pakanallisia käsityksiä ja tapoja, ja näitä alkoi esiintyä heidän jumalanpalveluksissaan. Monissa asioissa he mukautuivat epäjumalanpalvelijoiden tapoihin.
Luopuessaan Jumalasta juutalaiset suureksi osaksi kadottivat muististaan uskonnollisten menojen merkityksen. Nämä menot olivat Kristuksen itsensä säätämät. Joka kohdassa ne kuvasivat Häntä, ja ne olivat olleet täynnä elämää ja hengellistä kauneutta. Mutta juutalaiset hävittivät näistä uskonnollisista menoista hengellisen elämän ja pitivät kiinni kuolleista muodoista. He luottivat itse uhreihin ja menoihin sen sijaan, että olisivat luottaneet Häneen, johon ne viittasivat. Täyttääkseen näin muodostuneen tyhjän paikan papit ja rabbiinit lisäsivät omia vaatimuksiaan, ja mitä tarkemmiksi he tulivat, sitä vähemmän esiintyi Jumalan rakkautta. He mittasivat pyhyyttään juhlamenojensa paljouden mukaan, samalla kun heidän sydämensä olivat täynnä ylpeyttä ja ulkokultaisuutta."
12. Kysymys:
Mitä eroa on uskolla ja uskonnollisuudella?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Uskonnollisuus perustuu omiin tekoihin ja usko perustuu Kristuksen tekoon meidän edestämme, elämässämme. Näin lyhyesti ajateltuna.
Raija
Hei Raija! Kiitos hyvästä ja oikeasta vastauksestasi.
Usko on lujaa luottamusta Jumalaan ja Hänen sanaansa ja toimimista sen mukaan mitä Jumala sanassaan sanoo. Vain Kristuksen kautta usko voi olla elävää, pelastavaa ja toimivaa uskoa.
Uskonnollisuus on omiin tekoihin luottamista, niin kuin kirjoitit. Uskonnollisuus johtaa muotomenoihin ja ulkokultaisuuteen. Jeesus antoi ymmärtää, että fariseusten ja kirjanoppineinen uskonto oli tällaista.
Pyhän Hengen puuttuminen sydämestä tekee uskonnon elottomaksi ja kuolleeksi muotomenoksi, vaikka toimitukset olisivat kuinka loistavia hyvänsä. Ulkoinen prameus ja rituaalien moninaisuus jättävät sielun tyhjäksi, ravintoa vaille.
Henkilökohtainen viesti Raijalle!
Kirppikseltä Raijalle terveisiä. Sinua odotetaan Kuusamoon. Ihmiset kyselevät, että milloin tulet, koska he kaipaavat sinua? Meiltä puuttuu nyt työntekijä. Olemme kukin vuorollamme päivystäneet, mutta on vaikea saada työntekijää kovilla pakkasilla.
Lähetä kommentti