Jouluaattona minun ei tarvinnut enää ravata kaupoissa, koska kaikki ostokset olimme tehneet ennen aattoa. Joulurauhan julistaminen on aina arvokas ja juhlallinen hetki. Kuuntelimme sen Annen kanssa kahden.
Meillä on sellainen työnjako, että Anne ja Suvi valmistavat jouluaterian ja minulle jää siistiminen ja joulukoristelu sekä kynttilöiden ja valojen sytyttäminen.
Suuressa koivussa riippuu lahjaksi saatu valaistu tuulenpesä. Se on yhdeksästä jouluvalosta erikoisin ja näyttävin. Kaikista ikkunoista saamme ihailla valoja, jotka ovat kauniita valkoisissa puissa. Sytytin myös monia ulkotulia ja kynttilöitä kaikkiin ilmansuuntiin. Olemme niiden tuomaa valoa ihailleet ja katselleet jo jonkin aikaa. Naapurit ja ohikulkijatkin ovat niitä ihastelleet. Ne ovatkin kaikkien yhteisenä ilona. Valoa ei voi koskaan omia vain itselleen, se loistaa kaikille.
Linnuille laitoin runsaan ja monipuolisen joulupöydän. Siinä oli erilaisia siemeniä, pähkinöitä, talipalloja ja kauralyhteitä. Siinä onkin vieraillut pikku ystäviä aika mukavasti. Näin kovilla pakkasilla linnut tarvitsevat energiaa pysyäkseen hengissä.
Jouluaterian olimme päättäneet nauttia yhdessä klo 15.00. Sitä ennen kävimme tietenkin joulusaunassa. Pian olimmekin kaikki valmiina juhlavaatteissa odottamassa yhteistä ateriahetkeä.
Suvi luki jouluevankeliumin kauniisti valaistun ja koristellun kuusen ympärillä ja sen jälkeen lauloimme Enkeli taivaan lausui näin ...
Jouluevankeliumi ei vanhene koskaan. Se on kaunis ja koskettava kertomus Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Tuossa kertomuksessa on lyhyesti, mutta yksityiskohtaisesti kerrottu se, mikä joulun vietossa on tärkeä muistaa joka päivä.
Tähän hetkeen olin varannut pienen yllätyksen. Otin esille tuohisormukset ja pidin pienen puheen, selittäen tuohisormuksiin liittyvät symbolit. Sanoin, että nämä muistuttavat meitä ensirakkauden tärkeydestä. Ensirakkaus sekä maallisessa että hengellisessä mielessä on tärkeä asia, jota pitää vaalia. Se ei saa kylmetä eikä kuolla milloinkaan. Sormus on liiton merkki. Toivottavasti pieni Hautalan suvun pohjoinen haara pysyy tiiviisti yhdessä ja kasvaa Jumalan siunauksen myötä vahvaksi ja voimakkaaksi ja pysyy uskollisena Jumalalle. Suuri pelastettujen joukko koostuu "kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista". Toivottavasti meidänkin sukumme on siellä edustettuna suurilukuisena. Rukoilen, että kaikki sukulaiseni olisivat kerran perillä, kirkkauden maassa.
Meitä oli pöydän ympärillä kahdeksan läheistä ihmistä, neljä tyttöä ja neljä poikaa. Ensi jouluna luku saattaa muuttua, jos Herra suo. Mutta tämä arvoitus selviää vasta, myöhemmin.
Ruoka oli maukasta ja se oli rakkaudella ja taidolla valmistettu.
Sitten jännitys tiivistyi. Kaikki samaistuimme Mikaelin ja Jessican odottavaan tunnelmaan. Illan aikana Terho poistui salaperäisesti joukostamme ja sitten kuuluikin eteisestä kopinaa, joka sai lasten ilmeet valppaiksi. Ilmeistä näkyi jännitystä ja ehkä pientä pelkoakin. Uskaltaakohan tuota punanuttuista, valkopartaista tuttua, mutta silti vierasta tulijaa edes tervehtiäkään. Illan aikana jännitys laantui, niin paljon, että Jessica uskalsi jo istua joulupukin sylissäkin. Mikael säilytti kuitenkin varmuuden vuoksi pienen etäisyyden oudosta vieraasta. Me muut jännitimme, että tunnistaako Mikael isänsä äänen. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Mieluisia lahjoja riitti kaikille. Kauko-ohjattu paloauto oli Mikaelille mieluinen lahja. Jessicaa kiinnosti tietysti vauvanukke, hoitotarvikkeineen.
Ilta meni mukavasti ja leppoisasti jutellessa ja lasten touhuja katsellessa ja herkkuja napostellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti