Toivo kirkastaa katseemme

Kristillinen toivo perustuu Jeesukselle Kristukselle. Jumalan sanan lupauksiin, jotka ovat luotettavia, seitsenkertaisesti koeteltuja. Jos perustamme toivomme johonkin muuhun asiaan, se pettää meidät ennemmin tai myöhemmin. Kaikki mikä on ihmisistä, on epävarmaa. Tunteisiin ei voi luottaa. Ne tulevat ja menevät. Omaan sydämeensä ei ole luottamista. Jos kyselemme neuvoa ihmisiltä tärkeissä hengellisissä ratkaisuissamme, saamme niin monia vastauksia kuin on ihmisiäkin. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Raamattu kertoo, että Paavalin tullessa kääntymykseen hän otti heti alun pitäen omassa elämässään sellaisen asenteen, että hän ei kysele neuvoa lihalta ja vereltä, vaan, suoraan Jumalalta, kun on kysymys Jumalan tahdosta ja sen seuraamisesta. Meidän tulee kääntää katseemme Jeesukseen ja Raamattuun, kun etsimme toivollemme kestävää perustaa. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että viisas mies on sellainen, joka kuulee Jumalan sanan ja tekee sen mukaan. Tyhmä rakentaa hiekalle, joka on heikko perusta. Ihmiskäsitykset ja ihmisopit ovat lentohiekkaa, joka huuhtoutuu myrskyissä, tuulissa ja tulvissa jäljettömiin. Pahan "tsunamin" edessä toivo katoaa, jos jalkojen alla ei ole kestävää ja tarpeeksi korkeaa perustusta. Kristuskallio antaa suojan, joka antaa turvan.

Eräs mies soitti minulle ja ihmetteli sanontaa: "Tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen." Mitä tämä tarkoittaa? Miten hukkuva voi pelastua oljenkorren avulla? Oljenkorsi on niin heiveröinen tuki ja siihen tarttumalla hukkuu varmasti sen mukana. Sanoin, että ei sitä pidäkään tarttua oljenkorteen, vaan ristinpuuhun. Hän sanoi, että se on laho. Totesin hänelle, ettei se ole laho, koska se on Jeesuksen verellä kyllästetty. Se on kestopuuta, joka kestää iäti. Risti antaa meille kaikille toivon. Ristillä on maksettu syntivelkamme. Meitä ei ole lunastettu hopealla eikä kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä. Kun synti painaa omallatunnollamme ja toivo pelastuksesta tuntuu katoavan, voimme rohkealla mielellä kääntää katseemme Golgatalle. Saamme tunnustaa syntimme, katua niitä ja tehdä parannuksen. "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä". (1Joh. 1:9.) Syntiemme anteeksiannon varmuus antaa ihmeellisen toivon. Pelastusvarmuus Kristuksessa antaa toivon ja ilon.

Roomalaiskirjeen kahdeksas luku on täynnä toivoa. Mikään kadotustuomio ei voi kohdata Jeesuksen omia. Mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Paavali puhuu kolmesta suuresta asiasta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Suurin on rakkaus, koska se on ainoa kolmesta, joka pysyy ja kestää ikuisesti. Toivo on keskellä. Se on kuin yhdistävä lenkki, joka kytkee uskon ja rakkauden toisiinsa ja näin muodostuu kolmisäikeinen lanka, joka ei katkea helposti. Toivo aivan kuin pitää kiinni uskosta ja rakkaudesta, niin etteivät ne pääse karkaamaan käsistämme. Jos toivo häviää, siinä samassa häviää uskokin ja rakkaus ei elä yksin, sekin kuolee sydämestämme pois. Tarvitsemme kaikkia kolmea.

Jeesus jätti opetuslapsilleen toivon hänen paluustaan. Tämä toivo on antanut Jeesuksen seuraajille toivoa historian pitkinä ja koettelevina vuosisatoina ja vuosituhansina. Adventtitoivo antaa meillekin ihmeellistä voimaa ja toivoa. Raamatussa on paljon toivon tekstejä. Niitä kannattaa painaa mieleen ja opetella ulkoa. Pyhä Henki muistuttaa niiden kautta meitä eri elämän tilanteissa. Kun teemme valintoja ja punnitsemme arvojamme, saamme Jumalan lupauksista rohkaisua oikeaan suuntaan, toivon suuntaan. Jos elämämme lähtee kulkemaan väärään suuntaan, Jumalasta poispäin, niin toivomme alkaa hiipua ja se voi jopa kuolla kokonaan pois. Pyhän Hengen pilkan tehneellä ei ole toivoa. Ilman Jumalaa elämä on tarkoitusta vailla ja toivo ei kirkasta katsettamme.

Pitäkäämme kiinni siitä toivosta, jonka olemme Herraltamme saaneet. Se on kuin ankkuri, joka kiinnittää elämämme lujasti Krsituskallioon. Ilmestyskirja kehottaa meitä pitämään kiinni siitä, mitä meille on annettu, ettei kukaan veisi voitonseppelettämme. (Huom., ne tekstit, jotka eivät ole lainausmerkkien sisällä, olen kirjoittanut ulkomuistista ja ne eivät ole sanatarkkoja.)