Lämpötila on 17,2 oC. Aurinko paistaa kesäisesti ja ruoho vihertää. Koivujen hiirenkorvat ja tulppaanien nuput odottavat Luojan käskyä saada avautua täyteen mittaansa. Järvet eivät ole enää jään vankeja. Anne mainitsi eilen talviturkin heittämisestä. Minun on nyt tyydyttävä katselemaan alkukesän kauneutta ikkunaruutujen läpi. "Punainen liikennevalo ja pakollisen pysähtymisen merkki" vaativat minua pysähtymään hetkeksi. Tarvitsen lepoa.
Tämän sapatin raamatuntutkistelun aiheena olikin sopivasti lepo. Terho oli kirkossamme "pappina" ja Anne "lukkarina". Minulle jäi "kupparin"-virka.
"2000-luvulla elävät ihmiset tarvitsevat kipeästi sapattia. Se on lääke kehittyneiden maiden asukkaiden stressiin, sydänvaivoihin ja loppuun palamiseen. Se tarjoaa helpotusta nykyajan elämän loputtomiin paineisiin. Se antaa tilaisuuden ladata tyhjentyneet akut ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Sapatti kertoo meille, että on aika sulkea kotimme ja mielemme ovet maailman meteliltä ja hälyltä ja viettää aikaa hänen seurassaan, joka loi meidät ja joka tietää mitä tarvitsemme." Näin kirjoittaa Jon L. Dybdahl, The Abundant Life Bible Amplifier: Exodus, s. 186.
Nämä ajatukset ovat puhuttelevia ja ajankohtaisia meille kaikille. Jeesuksen antama lepo on täydellistä. Tämän lahjan hän antaa meille kun tulemme hänen luokseen. Maailmasta emme tätä lepoa löydä, vaikka tekisimme maailmanympärysmatkan ja etsisimme sitä mistä päin maailmaa tahansa. Sitä ei voi ostaa eikä myydä. Sielun lepoa ja rauhaa ei voi töillään eikä toimillaan hankkia. Jeesus on maksanut näistä lahjoista kalliin hinnan kuollessaan ristillä. Lepo ja rauha ovat sisaruksia. Ne ovat aina yhdessä. Ne "asuvat" Jeesuksen luona ja niiden sydämessä, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä.
Jeesuksen kutsu, joka on kirjoitettu, Matt. 11:28,29, ei ole vanhentunut:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Kun katseemme on kiinnittyneenä joka hetki Kristukseen, niin löydämme levon ja säilytämme sen. Jos käännämme katseemme muualle, menetämme rauhan ja tulemme levottomiksi. Ies ja kuorma ovat meille sopivia kun olemme saaneet ne Jeesukselta ja hän saa määrätä niistä parhaaksemme.
lauantai 23. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti