Järvet ovat edelleen jäässä ja lumikasoja on vielä paljon. Kuitenkin meillä on osittain jo kesäistäkin. Täällä ovat kesän ja talven elementit nähtävissä yhtäaikaa. Pian on se hetki keväästä kun kesä puhkeaa yhdessä hujauksessa. Yhden yön aikana ehtii tapahtua suuria muutoksia luonnossa, koska aurinko paistaa läpi yön. Tänään oli ukkosta ja satoi vettä.
Ulkoilulenkin jälkeen lähdimme äitienpäivälounaalle Oivangin Lomakartanoon. Kartano on 15 km:n päässä Kuusamon keskustasta Rovaniemelle päin. Emme ole koskaan aikaisemmin käyneet tässä paikassa, joten paikka kiinnosti kovasti. Annen asiakkaiden suositukset innostivat tulemaan tänne. Ajattelin, että saamme syödä rauhassa, koska siellä ei varmaankaan ole ketään tuttuja. Netistä voit katsoa kuinka hieno paikka se on. Anne oli varannut pöytäpaikan toiseen kattaukseen klo 15, Ukonkiven äitienpäivälounaalle. Kun astuimme sisään Kartanoon, ruokajonossa näin tuttuja ja salissa heitä oli lisää. Kartano oli viihtyisän kodikas ja siisti paikka. Henkilökunta otti vieraat vastaan ystävällisesti ja palvelu oli hyvä. Katselin paikkoja sillä silmällä, että voisiko täältä saada ideoita tulevaan Karpaloon? Ruokasalissa oli iso puuvene, jossa oli runsas valikoima erittäin maukasta ruokaa, josta sai koota itselleen sopivan annoksen. Menuun oli kirjoitettu seuraavaa: "Sipulikeitto, Salaattipöytä, Graavilohi, Kalifornian broileri, Appelsiinilohi, Punaviinikastikkeessa haudutettu härän paisti, Perunajuurespaistos, Äitienpäiväkakku, kahvi ja tee." Lajeja oli niin runsaasti, että ottipa kuinka vähän kutakin, niistä kertyi tuhti annos syötävää. Lopuksi tuli täyteläinen olo.
Sitten tutustuimme leiripaikkaan lähemmin. Talon isännän lukiolainen poika näytti meille kaikki rakennukset. Halusin tutustua tähän paikkaan huolella, koska suunnittelen jo tulevia nuorten leirejä. Tämä paikka saattaisi sopia leiriämme varten aika hyvin.
Tänään on merkkipäiväni 10.5.1975 minut kastettiin Lohjan Adventtikirkossa. Kastajana oli pastori Auvo Helminen, joka kuoli yllättäen loppiaisena, tänä vuonna. Siitä on jo 34 vuotta, kun minut kastettiin samalla tavalla kuin Jeesus Jordanin virrassa. Eli kokonaan veteen upottamalla. Uskon, että tämä on raamatullinen kastekäytäntö. Olin silloin parikymppinen nuorukainen. Sain silloin elämäni ensimmäisen ruusun. En osannut tuolloin ajatella kuinka rikas ja jännittävä elämä minua oli odottamassa. Olen ajatellut kirjoittaa elämäni kokemuksista kirjan, jos Herra suo. Tätä silmälläpitäen pidän tätä blogipäiväkirjaa. Päiväkirjan pito olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Nyt, kun muisti vielä pelaa pitäisi kirjoittaa muistiin ihmeelliset kokemukset ja Jumalan johdatukset. Tämä kirjoittaminen on hyvää harjoitusta tätä ajatellen.
Terhon luokkaretki oppilaittensa kanssa Kajaaniin onnistui hyvin. Toivottavasti, Terho, ehtisit kirjoittaa pienen kommentin matkastanne!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Retki meni suunnitelmien mukaan! Kävimme mm. katsomassa Kajaanin kaupunginteatterin lastennäytöksen nimeltä Aarresaari, joka oli vaikuttava. Vuokatin urheiluopistolla meille oli varattu mukavaa leirikouluohjelmaa, josta lapset nauttivat kovasti. Oppilaat pääsivät myös uimaan Vuokatin urheiluopiston uimahalliin ennen kotimatkaa.
Luokkaretket ovat koululaisille mukavia, mutta ne vaativat vanhemmilta ja opettajilta ja myös oppilailta paljon vaivannäköä ja uhrautumista lasten hyväksi.
Ennen joulua (2010) luokkaretkirahastoja kartutettiin joulupakettien käärimisillä. Minäkin annoin oman osuuteni paketoijien lippaisiin.
Muistan meidän luokan retkistä ainakin yhden retken. Teimme retken opettajamme kesämökille. Teimme siellä kaikkea mukavaa. Muistan puuhun kiipeämisen kilpailun ja karkkien etsimisen puun oksilta. Jostakin syvältä, kuin kaukaisuudesta, "kuuluu" opettajan ääni, joka sanoo, että Paavohan kiipeää puuhun kuin orava. Olin silloin vikkelä liikkeissäni.
Luokkaretkien lisäksi muotiin ovat tulleet myös leirikoulut ja yökoulut. Nämä tapahtumat kehittävät sosiaalisuutta ja antavat mahdollisuuden tutustua oppilaisiin ja heidän luonteisiinsa vähän syvällisemmin.
Lähetä kommentti