Kirje Pergamonille korostaa Jumalan sanan voimaa!

Lukisitko aluksi Ilm. 2:12-17? Pergamonin nimen merkitys on: korkeus tai voima.
Olen käynyt vuonna 1975 Berliinin Pergamon-museossa. Opas esitteli Zeuksen alttarin ja sanoi, että tässä näette Saatanan valtaistuimen. Pelottava ajatus! Olin silloin nuori iältäni ja uskossani ja ajattelin, että kristityiltä vaadittiin tuohon aikaan suurta rohkeutta tunnustaa uskonsa yksin Kristukseen. Koska kristityt eivät halunneet uhrata epäjumalille eivätkä kumartaa ja palvoa keisari Domitianusta "herrana ja jumalana", he joutuivat ankaran vainon kohteiksi. Tekstissä mainitaan uskollinen Kristuksen todistaja Antipas, joka surmattiin uskonsa tähden. Antipas oli varmaankin Pergamonin seurakunnan hengellinen johtaja. Paholainen hyökkää erikoisesti hengellisten johtajien kimppuun saadakseen lauman hajalle. Kristillistä seurakuntaa koettelivat Pegamonin aikakaudella ulkoisten vainojen lisäksi myös seurakunnan sisältä tulleet ongelmat. Väärää hapatusta seurakuntaan toivat harhaopettajat, joista käytetään nimiä: Bileam ja nikolaiitat.

"Mutta kaikkea en sinussa hyväksy; Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta." (Ilm. 2:14,15.)

Bileam oli kiero ja rahanahne mies, joka yritti toisella jalalla seurata Jumalaa ja toisella mammonaa. Kahta herraa ei kuitenkaan kukaan voi palvella. Nikolaiitat toivat seurakuntaan laittomuuden hengen. Kirjoitin tästä aiheesta ensimmäisen kirjeen yhteydessä. Nämä seurakunnan kokemat sisäiset ja ulkoiset vaikeudet johtivat luopumuksen aikaan. Vaikeissa tilanteissa tehdään usein kompromisseja.

Pergamonin kirjeen lähettäjä esittäytyy häneksi, jolla on kaksiteräinen, terävä miekka. Tämä miekka on Jumalan sana. Jumalan sana on rukouksen kanssa terävä ase totuuden ja valheen välisessä taistelussa. Jos uskovat luopuvat sanasta ja rukouksesta, niin uskosta luopuminen on tosiasia. Pergamonille lähetetty sanoma kiinnittää huomiomme Jumalan sanan voimaan.

Jumalalla on ollut kaikkina aikoina, myös luopumuksen aikoina, pieni vähemmistö, jäännös, joka on ollut uskollinen Kristukselle ja hänen sanalleen. Voimme esittää itsellemme kysymyksen, että kuulummeko me tämän päivän Jumalalle uskollisten "jäännökseen"?

Jokaisen kirjeen sanomassa toistuvat sanat: "Jolla on korvat, se kuulkoon ja Sille, joka voittaa ...".  Pergamonin voittajille luvataan antaa salattua mannaa ja valkoinen kivi, johon on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. Salattu manna on taivaan leipää, joka ravitsee sielun. Se on sitä ruokaa, johon Jeesus viittasi sanoessaan: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä. --- Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen". (Joh. 4:32,34.) Kivi on Raamatussa esikuva Kristuksesta. Olen kuullut, että Rooman urheiluareenoilla kilpailevat voittajat saivat voitontunnuksena valkoisen kiven. Valkoinen kivi on mielenkiintoinen ajatus, erityisesti siinä olevan uuden nimen tähden, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. Kysymys on kokemuksesta, joka on kaikilla pelastetuilla erilainen ja henkilökohtainen. Siihen liittyy Kristuksen salaisuus. Sitä nimeä ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja. Raamatussa puhutaan monista salaisuuksista. Kristuksen salaisuus on tärkein, joka ilmoitetaan meille sanassa ja Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki tuntee Jumalan salaisuudetkin. Pyhälle Hengelle ei mikään ole salaisuutta. Jumalan sana ja Jumalan olemus ovat hänelle kirkkaat. Uskovassa asuva ja Jumalan sanassa vaikuttava Pyhä Henki ilmoittaa meille kaiken, minkä Kristus on meille opettanut ja tuo opetus on iankaikkinen totuus Kristuksessa.