SILEÄT SALOT, VIHANNAT VEET, HENGEN HILJAINEN HETKI
Ilomantsin luonto on soiden, vaarojen, aarnimetsien ja vesistöjen vaihteleva kokonaisuus. Lumipeite on Suomen paksuimpia ja luminen kausi kestää yleensä marraskuusta huhtikuulle.
Luonnonsuojelu- ja rauhoitusalueita (harju-, suo- ja vesialueita) on Ilomantsissa yhteensä 25 000 hehtaaria. Petkeljärven ja Patvinsuon kansallispuistoissa luonto näyttäytyy puhtaimmillaan ja aidoimmillaan. Opastettuja ja palveluin varustettuja retkeilyreittejä on kunnan alueella satoja kilometrejä. Kansainvälinen hiihtotapahtuma Pogostan Hiihto maaliskuussa kokoaa vuosittain tuhansia osanottajia.
Vesistöistä merkittävimmät ovat satasaarinen Koitere, Nuorajärvi sekä Ilomantsin halki mutkitteleva ja välillä Karjalan tasavallan puolella poikkeava Koitajoki.
Suurpetojen mailla
Ilomantsin eläimistö edustaa uljasta sarvipäiden, siivekkäiden ja tuuheaturkkisten kaartia. Karhut ja sudet kuuluvat Ilomantsin luontoon. Harvinaisempana siivekkäänä Ilomantsissa pesii merikotka. Nämä luonnon kruunaamattomat kuninkaat näyttäytyvät mm. Ahvenjärven riistantutkimusaseman tarkkailijoille.
Suo silmästä silmään
Suo on kokemus, joka vie luonnon mysteerien äärelle. Siellä värjöttelevät syvät vedet ja hiljaiset henkäykset. Kesonsuo on merkittävä lintusuo. Lakka on Ilomantsin soiden helmi, karpalo niiden kirpeys. Ilomantsilaisista marjoista valmistetaan useita erilaisia luonnonmarjatuotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti