Kirje Tyatiran seurakunnalle avautuu keskiajan pimeyden kautta!

Ilm. 2:18-29. Tyatiran nimen merkitys on: mahdoll. katumusuhri.
Tyatiran sanoma vie meidät pimeään keskiaikaan. "Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa." Siveettömyydellä tarkoitetaan tässä hengellistä haureutta, joka on uskottomuutta Jumalan sanalle. Jumala ei hyväksy sitä, että uskonto, politiikka ja pakanalliset tavat sekoitetaan yhteen eikä myöskään sitä, että ihmisopeilla syrjäytetään Jumalan sana, Jeesuksen usko ja Jumalan käskyt. Israelin kuningas Ahab oli mennyt naimisiin pakanallisen Baalin palvojan Isebelin kanssa. Isebel oli hyvin voimakastahtoinen nainen, joka oli alistanut kuningas Ahabin valtansa alle ja pyrki näin kaikin voimin syrjäyttämään oikean Jumalan palvonnan Israelista ja tuomaan tilalle oman uskontonsa, Baalin palvonnan. Tyatiran suojelusjumala oli auringon jumala Apollon. Pimeän keskiajan kirkkolaitos verhosi auringonpalvonnan "kristillisiltä" vaikuttaviin opetuksiin ja juhlamenoihin. Tällä tavalla se pyrki hallitsemaan rautaisella otteellaan niitä, joilla ei ollut kristinuskosta omakohtaista kokemusta, eikä Jumalan sanaa, joka olisi opastanut heitä taivaan tielle ja - tiellä. "Mutta teille muille tyatiralaisille, jotka ette seuraa tuota oppia ettekä ole vihkiytyneet Saatanan salaisuuksiin, niin kuin sanonta kuuluu, teille minä sanon: Mitään uutta taakkaa en pane teidän kannettavaksenne. Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen." (Ilm. 2:24.) Tyatiran aikakautena Jeesuksen todelliset seuraajat olivat vainottuja ja joutuivat elämään maailmalta kätkössä. Tämän taakan lisäksi Herra ei antanut lisää uutta taakkaa. "Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät kuin tulen liekit ja jonka jalat välkehtivät kuin hehkuva pronssi: "Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit." (Ilm. 2:18,19.) Zeuksen poikaa Apollonia ei voi verrata Jumalan Poikaan. Huomaamme kuitenkin sen, että paholaisella on aina vastineensa sille, mitä Jumala tekee ja mitä Hän on. Efesokselle lähetetyssä sanomassa oli nuhdetta ensirakkauden kylmentymisen tähden, mutta Tyatiran uskovat saivat Jeesukselta tunnustusta rakkaudesta, uskosta, palvelumielestä ja kestävyydestä. Ensirakkaus ei ollut kylmentynyt, päinvastoin se oli tullut palavammaksi. Tämä on aina oikea suunta uskovan elämässä. Tyatiran aikakauden uskottomat "tulevat tietämään kuka minä olen". Sanat "minä olen" viittaavat Kaikkivaltiaan Jumalan nimeen. Suuri "Minä Olen" lausuu uskottomille voi-huudon: "Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen; minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan." (Ilm. 2:22,23.) Tässä on selvä kuva tuomiosta, jota emme voi paeta. Jumalan tuomioissa toteutuvat aina sekä oikeudenmukaisuus että armo. Niiden ensisijainen tarkoitus on saavuttaa ihmisten sydämet Jumalalle kuuliaisiksi. Jumalan tuomioissa on ilosanoma armahdetuille, koska tuomio on silloin vapauttava. Jumalan armon hyljänneet saavat tuta rautaisen paimensauvan iskun, joka lyö saviastian pirstoiksi. Tekstissä mainitaan rangaistustuomioina myös tautivuode, rutto ja suuri ahdinko. Tätä kaikkea on seurakunnan historiassa tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin. Jumala on kuitenkin synnintekijöitä kohtaa hyvin pitkämielinen. "Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan." (Ilm. 2:21.) Tyatiran uskoville luvataan voittona hallintavalta, jota he voivat käyttää yhdessä aamutähden eli Kristuksen kanssa. He käyttävät tätä valtaa aivan eri tavalla kuin Tyatiran ajan Saatanan salaisuuksiin vihkiytyneet haureudenharjoittajat.