perjantai 17. elokuuta 2012

Mennään huomenna Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen ...

Istuimme jo Korkeasaaren bussissa ja juuri ennen bussin lähtöä liikkeelle, eräs, meitä lähellä istuva, mieshenkilö sanoi useampaan kertaan hyvin vakuuttavasti, ettei tämä bussi mene Korkeasaareen, vaan Hernesaareen. Ajattelin, että eikö bussin edessä ylhäällä ollut kyltti pitänytkään paikkansa. Siinä luki aivan selvästi, että "Korkeasaareen". Istuimme auton peräosassa, joten ajattelin, etten ehdi käydä varmistamassa asiaa kuljettajalta tarkemmin, ennen bussin lähtöä. Säntäsimme ulos kaksine rattaineen, lapsineen ja matkatavaroineen ja vasta sitten menin kysymään kuljettajalta, että meneekö tämä bussi Korkeasaareen? Sain myöntävän vastauksen. Hyppäsimme takaisin bussiin ja nyt vuorostaan tuo, meidät säikäyttänyt, mies joutui poistumaan autosta nolona ja ihmeissään. Saimme kuulla, että ko. bussin aikatauluissa tai ajoreiteissä oli tullut tuona päivänä joitakin muutoksia, joista meitä opastanut mies ei tiennyt mitään. Onneksi tällaista hässäkkää ei tullut matkan aikana toista kertaa. Kaikki meni lopulta hyvin ja rauhallisesti. Em. mieskin oli varmaan hyvillään siitä, että hän pelastui viime hetkellä "eksytyksen kavalilta juonilta" eikä tarvinnut myöhemmin "vetää hernettä nenäänsä"!

Aurinko paistoi lämpimästi kävellessämme Korkeasaareen johtavaa siltaa pitkin. Rattaista ja matkalaukun pyöristä oli nyt suurta apua. Meille ehdotettiin, että jättäisimme tavaramme lippuluukulle, mutta emme voineet tehdä niin, koska menisimme iltapäivällä toista reittiä, laivalla Hakaniemen torille, lähelle Olympiasatamaa, josta Silja Symphony lähtisi klo 17.00. Onneksi saimme jättää matkatavaramme laivasataman koppiin, eikä meidän tarvinnut raahata niitä koko ajan mukanamme. Korkeasaaressa olisimme tarvinneet oppaan, joka olisi valinnut meille sopivan reitin ja vienyt meidät sellaisten eläinten luokse, jotka eivät olleet makaamassa piilopaikoissaan, "repo rankoina", laiskoina ja vetämättöminä. Lapset kuitenkin nauttivat näkemästään, vaikka eläimissä ei näyttänyt olevan virtaa juuri ollenkaan. Leijonat ja karhut makasivat kuin kuolleena maassa. Apinoissa oli eniten liikettä. Ne olivatkin hauskoja katsella. Papukaijat olivat äänekkäitä ja kauriseläimet söivät heinää. Isot kamelit seisoivat kyttyrät selässä silmiemme edessä. Nämä "erämaalaivat" kestävät hyvin auringon paistetta ja hellettä. Punainen lintuparvi herätti huomiomme. "Pupueläimet" kiinnostivat lapsia, koska niitä olisi ollut mukava silittää tai ottaa syliin. Päivä meni nopeasti. "Vesibussi" vei meidät hauskasti Hakaniemen torille. Matkalla saimme ihailla upeaa valkoista Silja Symphonya, joka odotti matkustajia sisäänsä, meitäkin. Mikael vertaili laivaa Titaniciin ja varmisteli, ettei laivamme uppoaisi. Hakaniemen torilta ostin litran makeita kirsikoita, jotka maistuivat kaikille. Mikael innostui syöttämään lokkeja. Lokit olivat hyvin kesyjä ja nappasivat kirsikansiemenet pitkään nokkaansa heti, kun siemenet lensivät maahan. Torilla oli paljon porukkaa, koska sää oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, hyvä lomasää. Meillä oli runsaasti aikaa siirtyä torilta laivaan. ... jatkuu ... 

Ei kommentteja: