Kirje Smyrnan seurakunnalle, rohkaisua vainotuille!

Voisitko lukea Smyrnan seurakunnalle lähetetyn kirjeen Ilm. 2:8-11? Smyrnan nimen merkitys on: mirha (hyväntuoksuinen).
Mirhaa käytettiin pyhän voiteluöljyn valmistukseen. Se tuoksui hyvältä ja sillä oli tuskia lieventävä vaikutus. Mirhaa käytettiin myös vainajien palsamoinnissa. Itämaan tietäjät toivat Jeesukselle kultaa, sutsuketta ja mirhaa. Smyrnan nimi merkitsee mirhaa. Smyrnan seurakunnan kokemukset ja heille lähetetyn kirjeen sanoma avaavat ymmärryksemme marttyyrien aikakauden kokemuksille. Mirhan tuoksu vapautuu puristuksessa. Smyrnan aikakauden kristityt joutuivat suureen puristukseen vainojen tähden. Puristuksen tähden uskovien rukoukset nousivat taivaaseen hyväntuoksuisen suitsukkeen tavoin. He olivat ulkonaisesti köyhiä, mutta hengellisessä kokemuksessaan ja uskonelämässään rikkaita. Smyrnan seurakunta on toinen seitsemästä seurakunnasta, jolle Herra ei anna yhtään nuhdetta. Tiedätkö mikä on toinen?

Ensimmäisessä kirjeessä Herra kertoi sen, minkä hän tiesi Efesoksesta: "Minä tiedän sinun tekosi ..."
Smyrnan seurakunnan kokemukset olivat myös Herran tiedossa: "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagoogaa he ovat!".

Kristus esittäytyy Smyrnan seurakunnalle ensimmäisenä ja viimeisenä, kuoleman voittajana. Hän lähettää Smyrnan seurakunnalle myös rohkaisevan profetian. "Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän." (Il. 2:9,10.) Roomalainen vankeustuomio päättyi hyvin usein teloitustuomioon. Ehkä juuri tästä syystä Kristus rohkaisi omiaan uskollisuuteen. Uskolliset tulisivat saamaan voitonseppeleeksi elämän, iankaikkisen elämän.

Kristittyihin kohdistui ankarat vainot vuosina 303-313. Kymmenen vuotta kestäneen vainon takana oli paholainen Rooman keisarikunnan kautta. Rooman keisarit Diocletianus ja Galerius olivat sitä toimeenpanemassa. Vainoissa kysytään uskollisuutta. Marttyyreita rohkaisi ajatus siitä, ettei toinen kuolema kohtaa heitä, vaikka heidät tapetaankin Jeesuksen nimen tähden ja he joutuvat kokemaan väkivaltaisen ensimmäisen kuoleman. He tiesivät, että ensimmäisestä kuolemasta on ylösnousemus, mutta toisesta kuolemasta sitä ei ole.