Matkavalmisteluja tehdessämme huomasin, että Mazdassa on jotakin vikaa. Moottorin lämpötila nousi jälleen liian korkealle. Ilmeisesti Mazdassa on jokin vuoto jäähdytysjärjestelmässä. Vein sen tänään torstaina 16.8. korjaamoon, joten vika selviää, toivon mukaan, ensi viikon loppupuolella. Emme voineet lähteä sillä Ouluun. Annen auto oli Oulussa nuorten käytössä, joten siitäkään ei ollut nyt apua. Pitikö meidän lähteä linja-autolla? Ei, koska Ari antoi ystävällisesti autonsa lainaksi ja sillä me pääsimme matkustamaan Ouluun. Kiitos, Ari, todella paljon, ystävällisyydestäsi! Autosi toimi hyvin koko matkan. Ennen Ouluun lähtöä haimme Mikaelin matkaan, Hepokaarteelta. Mikael oli aivan innoissaan matkasta, koska hän pääsi nyt ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja isoon laivaan ja muihinkin uusiin kulkuneuvoihin matkan aikana. Tiesimme, että matka toisi hänelle paljon erilaisia kokemuksia ja elämyksiä. Serkkujen tapaaminen ja matkaseuraksi lähteminen oli myös innoittavaa. Anne ajoi Pudasjärvelle saakka. Matkan aikana Mikael seurusteli Annen kanssa hyvin aktiivisesti. Tavallisesti Mikael istuu pidemmillä matkoilla takana, mutta nyt hän halusi istua edessä. Minua väsytti ja tasainen auton hurina ja puheensorina vaivuttivat minut unten maille. Pudasajärvellä vaihdoimme kuskia ja minä ajoin sitten perille asti. Navigaattori ohjasi meidät oikeaan paikkaan. Tulin ensimmäistä kertaa nuorten uuteen osoitteeseen, Hiiroisen asuinalueelle, Hukkasenkujalle. Luonnonläheinen ympäristö teki heti mukavan vaikutuksen. Totesin, että täällä on lapsilla turvallista touhuta. Paluumatkalla saimme tutustua ympäristöön vähän paremmin. Anne oli käynyt täällä jo pari kertaa aikaisemmin. Leikkipuiston vauhdikas vaijerirata kiinnosti kaikkia lapsia erityisen paljon. Vilmakin pääsi nauttimaan vauhdista, isänsä sylissä. Sunnuntai-ilta meni nopeasti. Lapset innostuivat laulamaan Korkeasaari-laulua, koska he tiesivät, että seuraavana päivänä viettäisimme siellä mukavan kesäpäivän eläimiä katsellen. Laulu on erittäin "tarttuva". Sen sanat ja sävelet soivat pitkin iltaa ja seuraavana päivänä Helsingissä ja myös paikan päällä Korkeasaaressa. Näin kuinka bussissa istuvien helsinkiläisten miesten ja naisten suut menivät hymyyn, kun he kuuntelivat Jessican ja Mikaelin Korkeasaari-laulua. Laulun perusteella kaikki varmaan tiesivät, että minne me olimme menossa. Lento Oulusta Helsinkiin kesti vain vajaan tunnin. Kun pääsimme yläilmoihin, niin pienen hetken kuluttua aloitimmekin jo laskeutumisen Helsingin lentokentälle. Matkustaminen yleisillä kulkuneuvoilla oli kätevää, joustavaa ja edullista. Lennon aikana Mikael katseli koko ajan lentokoneen ikkunasta ulos ja kertoi, mitä hän milloinkin näki. - "Olemmeko nyt taivaassa", hän kysyi, kun olimme nousseet pilvien yläpuolelle? Keskustelimme enkeleistä, jotka varjelevat meitä lennon aikana. Emme niitä nähneet, mutta tiesimme, että ne olivat mukana varjelemassa meitä koko matkan ajan. Paluumatkalla oli Jessican vuoro katsella ulos ikkunasta. Vilma nukkui suurimman osan lentomatkoista, joten hänen kokemuksensa lentokoneesta rajoittui äidin turvalliseen syliin. Kaikki lastenlapsemme pärjäsivät matkan aikana erittäin hyvin. Tukholman oppaamme kehui heitä useaan kertaan reippaiksi ja sanoi, että tällaisten lasten kanssa on helppo matkustaa. Totesimme sen itsekin! ... jatkuu ...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti