keskiviikko 8. elokuuta 2012
Saimme yllättäen runsaan mustikkasaaliin!
Kävin tänään Terhon kanssa mustikassa. Vein Terhon sellaiseen paikkaan, jonka löysin kerran aivan sattumalta. Olen saanut sieltä mustikoita ja puolukoita, silloin kun niitä on tullut. Luulin alussa, että tämä on salainen marjapaikkani, mutta olen tullut huomaamaan, että sen tietävät varmaan kaikki marjastajat. Tänäänkin, kun menimme sinne puoli kuuden aikaan illalla, meitä tuli vastaan useita marjastajia, joilla oli sangot täynnä mustikoita. Saimme kuulla, että vaaralla oli ainakin pari marjastajaa edelleen. Paikalle tuli myös ammattikerääjä suurine marja-astioineen. Kaikille riitti mustikoita runsaasti. Saimme Terhon kanssa yhteensä lähes kymmenen sangollista hyvälaatuista mustikkaa. Olimme hyvin iloisia ja kiitimme marjoista Jumalaa. Ensi viikonloppuna viemme niitä tuliaisiksi Suvin porukalle Ouluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Vau!
Upeaa, että marjaa riittää ja että sille myös löytyy poimijoita!
En ole tänä kesänä/ syksynä käynyt täällä päin metsässä, mutta kuulin juuri työkaverilta, että täällä mustikka on nyt huonolaatuista, muotopuolta violettia. En siis aio vaivautuakaan mustikkametsään. Meillä on pakastimessa viimekesäisiä omiksi tarpeiksi.
Onko Koillismaalla ollut hillaa? Muoniossa näytti olevan hyvin heikosti tänä kesänä.
Kyllä Kuusamossa on ollut hillaa. Monet ovat poimineet useita sangollisia hillaa. Terhokin on pominut ainakin yhden sangollisen. Minä en ole pominut yhtään. Tänään olimme Terhon kanssa mustikassa samassa paikassa kuin eilen. Saimme yhteensä 13 sangollista mustikkaa. Nyt on kova työ puhdistaa marjat ja säilötä ne pakkaseen.
Uskomatonta,mutta totta!
Hei, Sanni, pitkästä aikaa! Terho sanoi, ettei hän ole milloinkaan poiminut niin hyvästä paikasta mustikoita kuin ko. paikka oli. Samaa voin sanoa itsekin. Marjojen kantamisessa autolle oli melkein kovempi työ kuin niiden poimimisessa. Ne piti kantaa melko kaukaa. Eilen kun olimme marjassa, kannoin kuusi sangollista mustikkaa autolle ja siinä meni aikaa melkein 1,5 tuntia. Terho poimi sillä aikaa neljä sangollista marjaa. Tosca-koira oli mukana molempina päivinä ja se juoksi metsässä yhteensä n. 60-70 km GPS-tunnistin kaulassa. Tunnistimen ansiosta Terho pystyi seuraamaan GPS-laitteesta Toscan liikkeitä koko ajan. Kun palasin autolta viimeisen kerran, minua odotti yllätys. Terho oli sytyttänyt nuotion. Oli nautinto käydä sammalvuoteelle lepäämään. Tuli, savu, kauniit maisemat ja luonnon hiljaisuus tekivät eräretkestä ikimuistoisen. Retkieväinä meillä oli marjat ja vesi. Kiitollisuus Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta täytti ajatuksemme. Levähdyspaikalle tuli mies, jolla oli marja-astia selässä. Hän oli kierrellyt meidän perässämme ja valitteli marjojen vähyyttä. Neuvoimme hänelle hyvän marikon, josta hän saisi astiansa nopeasti täyteen. Ehkä hän halusi vain nauttia luonnossa liikkumisesta ja maisemien ihailemisesta, koska hän jatkoi matkaansa metsätietä pitkin autolle päin. Hän kertoi koskettavan kertomuksen läheisistään, joiden syntymäseudut jäivät sodan tähden rajan taakse Pukariin, Venäjän puolelle.
Onpa hyvä, että saitte noin paljon mustikoita, koska ensi vuonna ei välttämättä tule marjoja. Mustikka on paras marja. Olen kerännyt yhden sagollisen mustikoita ja vähän hilloja. Voimme käydä vielä yhden kerran mustikassa ja puolukassa. Terveisin KH.
Tukholman matkan jälkeen poimin vielä pari sangollista mustikkaa.
Lähetä kommentti