Jeesus lähetti Paavalin ja Johanneksen välityksellä rakkauskirjeitä mm. Efesoksen seurakunnalle, jotka ovat tarkoitetut myös meille. Näihin tärkeisiin kirjeisiin kannattaa tutustua huolellisesti!

Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvuissa on Jeesuksen lähettämät rakkauskirjeet seitsemälle seurakunnalle. Nämä kirjeet puhuttelevat kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina. Kirjeiden sanomia ei tarkoitettu vain Vähä-Aasian historiallisille seurakunnille, vaan koko kristilliselle aikakaudelle ajan loppuun saakka. Seitsemän kirjeen sarja alkaa Efesoksesta. Efesos oli tärkeä kauppakaupunki. Siitä oli tullut Rooman Aasian provinssin pääkaupunki. Tavara ja raha liikkuivat hyvin ja laivaliikenne oli, hyvän sataman tähden, vilkasta.

Efesoksen herätyksestä kerrotaan Ap.t. 19-luvussa. "Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet, ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan. Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle." (Ap.t. 19:18-20.) Tämä aiheutti suuren ja vaikean konfliktin Paavalin ja kaupungissa työskentelevien hopeaseppien ja muiden käsityöläisten välille. Käsityöläisten ammattikunta valmisti erilaista "turistirihkamaa" ja tienasi sillä hyvin. Myyntimenestystuote näytti olevan hopeinen Artemiin temppelin pienoismalli ja muut tämän jumalan palvontaan liittyvät kuvat. "Noihin aikoihin Efesoksessa syntyi Herran tien johdosta paha mellakka. Kaupungissa oli Demetrios -niminen hopeaseppä, joka valmisti hopeisia Artemiin temppelin kuvia ja näin hankki käsityöläisille huomattavat tulot. Hän kutsui koolle nämä ja muut saman alan työntekijät ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meidän vaurautemme on tämän työn varassa. Mutta nyt te voitte nähdä ja kuulla, kuinka tuo Paavali on harhauttanut suuren joukon ihmisiä, ei vain täällä Efesoksessa vaan kohta koko Aasian maakunnassa. Hän uskottelee, että ihmiskätten luomukset eivät ole mitään jumalia. Tämä uhkaa saattaa meidän ammattimme huonoon huutoon, eikä siinä kaikki: voi käydä niin, että suuren jumalattaremme Artemiin temppeliä ei kohta enää pidetä minään ja hän menettää mahtinsa - hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee." Tämän kuullessaan miehet vimmastuivat ja huusivat: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Koko kaupunki joutui kuohuksiin." (Ap.t. 19:23-29
Efesoksessa sijaitseva Artemiin temppeli oli yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä.
Mikä oli Artemiksen alkuperä ja miksi tämä metsästyksen jumalatar oli saanut Efesoksessa niin suuren suosion? Lainaan tietoa Artemiksesta netistä tähän yhteyteen. Huomaa, että "Efesoksen Artemis ei muistuttanut enää kovin paljon Kreikan "sydänalueiden" neitsytjumalatarta vaan enemmänkin suurta äitijumalatarta ja hedelmällisyyden jumalattaria."
Olikohan niin, että em. tarustot ja taikakirjat olivat niiden kirjojen joukossa, jotka uskoon tulleet efesolaiset polttivat roviolla.

Artemis

Diana metsästämässä, roomalainen kopio Artemiin patsaasta, ensimmäinen tai toinen vuosisata.

Artemis (muinaiskreikaksi Ἄρτεμις) on kreikkalaisessa mytologiassa metsästyksen jumalatar ja Apollonin kaksoissisar, Zeuksen ja Leton tytär. Hänen yllään on lyhyt tunika ja kädessään hänellä on jousi ja nuolikotelo. Hänen vierelleen kuvataan juoksemaan valkoinen naarashirvi. Artemis edisti kasvullisuutta ja varttuvaa elämää, hän on öisen taivaan ja kuun haltijatar, esiintyy saduissa metsän ajattarena ja neitseellisen puhtauden puolustajana. Vastaa roomalaisten Dianaa.
Zeus tavoitteli kauniita tyttöjä ja yksi näistä oli titaanien tytär Leto, joka asui Olympoksella. Kun Hera sai kuulla Leton odottavan Zeuksen lasta, hän karkotti tytön lähettäen Python-käärmeen vainoamaan tyttöä minne tämä sitten menikin, jotta Leto ei saisi levätä lainkaan. Yhdeksän uuvuttavan kuukauden jälkeen Leto saapui Sisilian rannikolla sijaitsevaan Ortygiaan, missä hän sai Artemiin. Yhä Pythonin vainoamana hän siirtyi heti Aigeianmeren Delosaarelle. Sinne Python ei päässyt, ja siellä Leto synnytti Artemiksen kaksoisveljen, Apollonin.
Sekä Artemis että Apollon olivat erinomaisia lapsia ja kauniita katsella. Lasten kolmantena syntymäpäivänä Zeus kävi tapaamassa heitä ja oli näkemästään ylpeä. Hän päätti, että lapset kuuluvat Olympokselle. Vuodet vierivät ja Zeus lähetti hakemaan kaksosia. Zeus antoi Apollolle lahjaksi Hefaistoksen tekemät kultaiset vaunut, joiden eteen oli valjastettu valkoiset hevoset, kultaisen jousen ja kotelon täynnä kultanuolia. Zeus ei tiennyt, mitä Artemis olisi halunnut lahjaksi, joten hän kysyi. Artemis vastasi empimättä haluavansa jousen, nuolia ja samanlaiset vaunut kuin Apollo oli saanut, mutta hän halusi ne tehtävän hopeasta eikä kullasta. Hän halusi myös hopealangoista tehdyn metsästysviitan, lauman tulisia että nopsajalkaisia koiria sekä kaksikymmentä metsänneitoa ja kaksikymmentä vedenneitoa palvelijoiksensa ja seuraksensa.
Kykloopit, jotka takovat Zeuksen salamat, valmistivat Hefaistoksen johdolla Artemiille hänen hopeajousensa ja -nuolensa. Pan-jumala hankki Spartassa kasvatetut koirat, ja Artemis itse valitsi kauneimmat nymfit metsistä ja joista.

Kun kaikki lahjat olivat koossa, Artemis lähetti kaksi nopeinta koiraansa vuorille hakemaan kaksi komeaa hirveä, joita ei saanut vahingoittaa. Koirat palasivat tuoden kaksi haarasarvista hirveä, jotka Artemis valjasti vaunujensa eteen. Sitten hän paukautti ruoskaansa hirvien päiden päällä, päästi hurjan huudon ja kiisi matkoihinsa vuorille. Perässä juoksivat hänen nymfinsä kuin nopsat peuranvasat, koirat kiisivät hänen edellään ja niiden kumea haukku kaikui ympärillä olevista kalliosta. Yö ehti tulla eikä Artemis ollut löytänyt hopeanuolilleen sopivaa kohdetta. Hän sytytti Olympoksen tulista soihdun ja sen valossa otti maalikseen kookkaan männyn halkaisten sen kiitävällä nuolellaan kahtia. Seuraavana aamuna toinen hänen nuolensa lävisti villikarjun, joka kuoli heti. Vieläkään Artemis ei ollut löytänyt taitonsa veroista kohdetta, niinpä hän jatkoi matkaa etsien päivät ja nukkuen yöt puiden suojassa. Vihdoin hän tuli pahaan kaupunkiin, jossa hallitsi epäoikeudenmukaisuus ja jonka kaikki asukkaat viettivät paheellista, itsekästä elämää. Kaupungin ohittaessaan hän ampui kolmannen nuolensa sen keskelle. Tuhansiksi hohtaviksi ja tappaviksi kappaleiksi pirstoutuen tuo yksi ainoa nuoli surmasi yhdellä kertaa koko kaupungin asujaimiston.
Tieto tästä ja tarinat Artemiin ampumataidosta levisivät kaikkialle maahan, ja pian hänet tunnettiin metsästyksen jumalattarena, joka samastettiin vähitellen Kuun jumalattareen Seleneen, koska Artemis metsästi Kuun hopeisessa valossa. Vaikka Artemis ei lainkaan välittänyt miehistä vaan oli päättänyt pysyä neitsyenä, kreikkalaiset palvoivat häntä synnytyksen jumalattarena ja pikkulasten suojelijana. Näin tapahtui kenties siksi, että Leto synnytti Artemiin kivuttomasti.
Efesoksen Artemis ei muistuttanut enää kovin paljon Kreikan "sydänalueiden" neitsytjumalatarta vaan enemmänkin suurta äitijumalatarta ja hedelmällisyyden jumalattaria.