Toivon, että lukisit Ilm. 2:1-7 ennen kuin jatkat tämän kirjoituksen lukemista. Viittaan kirjoituksessani em. tekstiin ilman, että mainitsen sitä tarkemmin. Efeson nimen merkitys on: ensimmäinen tai toivottava.
Johannes tunsi Efesoksen seurakunnan hyvin, koska hän oli perimätiedon mukaan ollut tuon seurakunnan johtajana ennen karkotusta Patmokselle. Efeso kuvaa vertauskuvallisesti alkuseurakunnan aikaa. Kirjeiden alussa mainitut enkelit tarkoittavat seurakunnan vastuunkantajia, jotka huolehtivat seurakunnan hyvinvoinnista ja välittivät sanan seurakunnan jäsenille. Johtajilla on vakava vastuu siitä, mihin suuntaan seurakunnan hengellinen elämä kehittyy. Alkuseurakunnan hengellinen elämä oli palavaa, mutta heidänkin hengellinen tilansa alkoi vähitellen taantua ja ensirakkaus kylmetä.
Kaikissa kirjeissä toistuu sanat: "Minä tiedän". Kysymys on siitä, että Herra tietää joka hetki omiensa hengellisen tilan yksilöinä ja seurakuntana. Hän tietää myös sen miten maailma kohtelee Herran omia? Efesoksen seurakunta saa tunnustusta vaivannäöstä ja kestävyydestä. Taivas tukee aina niitä, jotka joutuvat kärsimään Jeesuksen nimen tähden. Alkuseurakunnan hengellistä tilaa koettelivat väärät opettajat, jotka kylvivät lustetta nisun sekaan. Väärä opetus vie seurakunnan väärille raiteille ja seurakunnan antama todistus menettää voimansa. Kirjeessä mainitaan nikolaiitat. Nämä olivat vääriä opettajia, jotka opettivat väärää vapautta. He julistivat vapautta Jumalan käskyjen noudattamisesta. Tämä johti ihmisiä laittomuuteen. Tällainen opetus vie evankeliumilta pohjan pois. Paavali taisteli parannussaarnoillaan laittomuuden henkeä vastaan. Laittomuus kylmentää rakkauden ja ihmiset vaipuvat väärään rauhaan. "Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta." (Ilm. 2:4.) Ensirakkaus maallisessa ja hengellisessä mielessä on tärkeä asia. Jumala ei hyväksy ensirakkauden kylmentymistä. Meidän tulisi muistaa luopumuksemme ja kylmentymisemme syyt ja tehdä parannus. Parannus on mielenmuutos. Muutos pitää tapahtua ensin mielessä, sitten se näkyy elämän hedelmissä.
Tähdillä kuvataan seurakunnan sanansaattajia ja lampunjalalla kuvataan seurakuntaa. Tähdet olivat seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä käyskentelevän oikeassa kädessä. Herran kädessä on elämämme. Jeesus on seurakunnan todellinen johtaja. Hän on seurakunnan pää. Jeesus oli maan päällä ollessaan palveleva johtaja, eikä hän ole muuttunut toisenlaiseksi johtajaksi taivaassakaan. Tämä on rohkaiseva tieto kaikkien aikojen uskoville. Se, että sanoman tuoja, Jeesus, käyskentelee lampunjalkojen keskellä täyttää hänen oman lupauksensa olla omiensa kanssa joka hetki maailman loppuun saakka. Voittajat saavat syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa. Tämä voitto on paras, minkä voimme milloinkaan saada. Tappio merkitsee elämän puusta osattomaksi jäämistä, eli sitä, ettei pääse perille iankaikkiseen elämään. "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." (Ilm. 2:7.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti