lauantai 25. elokuuta 2012

Vieraita Ilomantsista!


Ilomantsi
Ilomants
Ilomantsi.vaakuna.svg Ilomantsi.sijainti.suomi.2008.svg
vaakuna sijainti
Kunnan vaakuna kuvaa kolmea kannelta: Ilon, surun ja kohtalon kanteleet.

Ilomantsi (ruots. Ilomants) on Suomen kunta joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Ilomantsi on Suomen ja EU:n manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 5 790 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.
Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Näin ollen Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kirkossamme oli tänään vierailijoina Sirkku ja Onni Palviainen Ilomantsista. Tutustuin heihin 34 vuotta sitten Heinolassa vuonna 1978. Kun Terho syntyi 20.4.1978 niin, Onni otti ensimmäisen valokuvan kolmepäiväisestä Terho-vauvasta Heinolan sairaalan synnytysostolla.

Sirkku ja Onni toivat meille runsaan hengellisen lahjan. He lauloivat äänissä. Tenori ja sopraano sointuivat kauniisti yhteen. Onni piti hyvin koskettavan saarnan lapsen asemasta. Lapsen tila voi vaihdella, mutta lapsen asema on pysyvä. Lapsen asemaan päästään syntymän kautta. Kun ajattelemme luonnollista syntymistä, niin synnyttäjä ponnistaa lapsen maailmaan. Lapsi ei pääse syntymään omien ponnistelujen ansiosta. Samoin on hengellisen syntymän kohdalla. Hengellinen Jumalan lapsi syntyy Jumalan tekona, siinä eivät meidän omat ponnistelumme auta. Lapsen asema ja oikeudet säilyvät läpi elämän. Onni mainitsi saarnassaan, että perheen ns. "mustalla lampaallakin" on perintöoikeus. Hän on perillinen siinä missä muutkin. Kun synnymme Jumalan lapsiksi, niin meillä on silloin lapsen asema ja lapsen oikeudet. Jumalan lapsilla on oikeus perintöön. Tuhlaajapoika oli tuhlannut perintönsä viimeistä lanttia myöten. Hänellä ei tuntunut olevan mitään oikeuksia palata kotiin, varsinkaan vanhemman veljen mielestä. Katuvana, arkana ja peloissaan hän uskalsi kuitenkin lähestyä isänsä kotia, koska hän tunsi isän ja tiesi hänen hyvyyden ja rakkauden olevan suuri. Tuhlaajapoika toivoi pääsevänsä yhdeksi palkkalaiseksi, kun hän palasi syntiretkiltään kotiin, mutta isä otti rakkaan poikansa vastaan lapsenaan. Hän oli säilyttänyt lapsen aseman, vaikka hänen tilansa olikin kurja. Jumalan lapsen perintö on iankaikkinen elämä. "Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on myös elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää." (1. Joh. 5:11,12.)

Jumalanpalvelus oli siunattu! Kiitos Herralle! Kiitos myös kaikille, jotka osallistuivat tilaisuuteen!
Laulut, sana, rukoukset, lähetyskertomus ym. vahvistivat ja virkistivät sydäntä!

Ei kommentteja: