Paavalin saarnat eivät olleet peräisin harha-ajatuksista. Hänen julistuksessaan ei ollut vilppiä eikä oman edun tavoittelua. Paavalin elämä ja saarnat olivat sopusoinnussa keskenään. Hän ei mielistellyt kuulijoitaan, mutta ei myöskään loukannut heitä epäasiallisella käytöksellään. Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen johdatus antoivat Paavalin lähetystyölle oikean suunnan. Luonne, loogisuus ja tunteet ovat voimakkaita tekijöitä, joiden avulla puhuja pyrkii vaikuttamaan kuulijoittensa käsityksiin ja toimintatapoihin. Näiden tekijöiden voima tunnettiin myös antiikin maailmassa. Pyhittynyt luonne on voimakkain todistus kristinuskon puolesta. Pelastussanoma on selkeä ja looginen, jonka lapsetkin voivat ymmärtää ja omaksua omalle kohdalleen. Rakkauden kautta herätetyt tunteet sitovat sydämen Jumalaan ja Jumalan sanaan. Paavalin persoonan yhteydessä ei useinkaan korosteta hänen lempeyttään. Tämä ominaisuus kuului kuitenkin hänen luonteeseensa.
"Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte meille tulleet." (1. Tess. 2:7,8.)
Tessalonikan seurakuntaelämä tuli meille tutummaksi tämänpäiväisen raamatuntutkistelun kautta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti