Minulla on sellainen käsitys, että Daavidin käymät lukuisat sodat viholliskansoja vastaan ovat esikuvallisia siitä sodasta, joka meillä kaikilla on syntiä ja saastaisuutta vastaan. Jos lähdemme tähän sotaan omassa voimassamme, kärsimme varmasti tappion. Olemme hävinneet jo ennen kuin taistelu on alkanutkaan. Kukaan ihminen, paitsi Jeesus, ei ole pystynyt voittamaan paholaista omassa voimassaan eikä tule koskaan voittamaankaan. On vain yksi voittaja, Jeesus Kristus. Jeesus on pystyttänyt merkkiviirin voitostaan. Viirissä on tunnuksena risti, koska se pystytettiin Golgatalla. Saamme tänäänkin kokoontua tuon viirin luo.
Psalmissa 60 kerrotaan suuresta tappiosta, mutta siinä on myös lupaus voitosta. Silloin kun Israelin kansa oli väärällä tiellä, Herra salli onnettomuuden kohdata heitä. Onnettomuudet olivat Jumalan keino palauttaa kansa oikealle tielle. Näin se on nykyäänkin. Ihminen on sellainen, että asioiden mennessä hyvin hän alkaa luottaa itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Jumala jää silloin taka-alalle. On sanottu, että ihminen kestää uskossa paremmin vaikeina kuin hyvinä aikoina. Helpot ja huolettomat päivät johtavat ihmiset usein välinpitämättömyyteen ja Jumalasta luopumiseen. Vaikeina ja koettelevina aikoina ihmiset alkavat etsiä Jumalan apua. Jumala tietää tämän ja siksi hän näkee hyväksi antaa meille myös ahdistuksen vettä, jotta alkaisimme janota enemmän pelastuksen vettä. Silloin kun meidän mahdollisuutemme on kaikki riisuttu pois, Jumalan mahdollisuudet alkavat. Psalmin 60 loppupuolella, lyötynä miehenä, Daavid esittää Jumalalle kaksi kysymystä. "Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin? Kuka opastaa minut Edomiin? Hän toteaa myös, että "Sinä, Jumala, olet hylännyt meidät etkä kulje sotajoukkomme mukana. Jos nämä olisivat viimeiset sanat, tilanne olisi lohduton ja jäisimme pimeään kipuinemme. Mutta vielä on pari jaetta ja tilanne kääntyy parempaan suuntaan. Valoa on näkyvissä tunnelin päässä. Tappio kääntyy sittenkin voitoksi. Jakeessa 13 on tärkeä avainajatus, joka mahdollistaa onnellisen lopun. "Auta meitä, me olemme hädässä! Turha on ihmisten apu." Tässä näemme aseista riisutun "sotilaan", jonka kaikki omat pelastusmahdollisuudet ovat menneet. Tiet ovat menneet tukkoon ja portit sulkeutuneet. Ei pääse eteen, taakse eikä sivuille. Itsellä ei ole voimia ja turhia ovat myös ihmisten apu. Tietä ylöspäin ei kukaan pysty kuitenkaan keneltäkään sulkemaan. Daavid tietää tämän ja siksi hän rukouksessa pyytää apua Herralta. Hän on aikaisemminkin tehnyt näin. Siitä on kirjallinen dokumentti Ps. 50:15, "Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua." Apu tulee ylhäältä ja voimme tietää ja uskoa, että se tulee juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Jumalalla on oma aikataulunsa ja tapansa toimia meidän parhaaksemme. Voimme luottaa Jumalaan kaikissa tilanteissa.
"Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja, hän polkee maahan vihollisemme." Tämä on psalmin 60 huippukohta. Jeesus tuo esille tämän saman ajatuksen viimeisessä puheessaan opetuslapsilleen ennen Getsemanea ja ristiä.
"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." (Joh. 14:12-14).
Tämän lupauksen varassa on hyvä lähteä uuteen päivään! Omista lupaus itsellesi! Tartu siihen! Lupaus ei ole katteeton! Se on "lottovoittoa" arvokkaampi! Siunausta sinulle, joka luit tämän! Herra kanssasi!
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Lähetä kommentti