keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Vanamon saarna

Daavidin elämä esikuvaa monin paikoin Jeesuksen elämää. Vainon lisäksi hän kokee myös ystävien taholta tulleen pettymyksen. Psalmi 55 on syntynyt ystävän pettäessä. Raskainta kestettävää elämässä on, jos ystävistä ja läheisistä ihmisistä tulee vihamiehiä. Psalmin 55 ajatukset: "ahdistus painaa mieltäni. Olen suunniltani pelosta--- Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni. Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut--- Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan", kertovat hätääntyneen ihmisen tunteista. Ei ihme, että Daavid toivoo, että hän saisi kyyhkysen siivet, jotta hän voisi lentää autiomaan suojaan. Jos pahuus ja väkivaltainen käyttäytyminen tulevat vihamiehen taholta, se on odotettavaa. Mutta ystävän taholta tulleena, kokemus on järkyttävä ja sitä on vaikea ymmärtää. "Petturi käy ystäviensä kimppuun ja rikkoo liittonsa. Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy, mutta hänellä on paha mielessä. Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi, mutta teräviä kuin paljastettu miekka."

"Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua." Näihin ajatuksiin on hyvä päättää aamurukouspiiri ja lähteä uuden päivän suomalle matkalle.

Vanamo on hyvin hento ja vaatimaton kukka ja sen kasvupaikkakin on syrjäinen ja karu, havumetsän pimento. Luoja on antanut tälle kukalle ainutlaatuisen ominaisuuden, hurmaavan tuoksun. Mitä me voisimme oppia tästä hengellisessä mielessä? Ihmiset, jotka ovat vaatimattomia, hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä, voivat olla Jumalan valonkantajia ja loistaa taivaan valoa pimeään maailmaan. Ihmiset, jotka vähimmin ovat tietoisia omasta erinomaisuudestaan levittävät ympäristöönsä usein suloisinta Kristus-tuoksua.

Ei kommentteja: