Daavidin elämää varjosti Saulin vaino. Vainon tuomasta ahdistuksesta syntyi monia lauluja, joiden laulaminen toi lohdutusta Daavidin sydämelle. Psalmi 54 on yksi tällainen tuskan synnyttämä runo. Vainotun rukous on suoranaista huutoa Jumalalle. Tällaisessa elämäntilanteessa elävä ajattelee, että Jumala ei kuule rukouksia. Pitää aivan huutaa, että pyyntö kohoaisi taivaaseen asti. Oletko sinä joutunut huutamaan rukouksesi Jumalalle? Luota aina siihen, että Jumala kuulee huutosi ja hän pelastaa sinut hädän hetkenä. Silloin, kun ajattelet hänen olevan sinusta kaukana, hän on kaikkein lähinnä, sinua.
Jotkut psalmeista ovat kuin kirouspsalmeja. Niissä toivotaan, että Jumala puuttuisi vihamiesten toimiin ja kääntäisi heidän pahuutensa heitä itseään vastaan. Jeesus opetti meitä rukoilemaan vihamiesten puolesta. Meillä ei ole lupa kostaa eikä meidän myöskään tulisi iloita, jos vihamiehelle käy huonosti. Jeesus antoi käskyn rakastaa kaikkia ihmisiä riippumatta siitä millaisia he ovat ja mitä he tekevät. Jeesus ei vain opettanut näin, vaan hänen oma elämänsä todisti rakkauden tien suuruudesta ja sen muuttavasta voimasta. Vihamiehestä voi tulla ystävä rakkauden kautta. Saulin (Paavalin) elämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka vihaa ja kostonhimoa täynnä oleva sydän voi muuttua Jumalan rakkauden kautta.
Tänään voimme miettiä onko sydämessämme jotain sellaista mitä siellä ei pitäisi olla. Jos Pyhä Henki näyttää meille todeksi synnin, joka meidän tulisi tunnustaa Jumalalle ja sopia lähimmäisemme kanssa, Herra auttakoon meitä pääsemään kaikesta pahasta. "Vaan päästä meidät pahasta" on jokapäiväisen rukouksen tärkeä rukousaihe.
TV 7:stä tuli tänään hyvä ohjelma, joka koski tätä aihetta: "Synnintunnosta armon tuntoon." CP-vammaisen venäläisen miehen haastattelu oli myös erittäin puhutteleva. Miehen tarina kertoi sen, että vaikea sairaus ei ole este onnellisen elämän kokemiselle eikä palvelemiselle lähimmäisten hyväksi.
Tänään minulla oli paljon toimistotöitä. Valmistelin PSL:n johtokunnan kokousta. Laadin esityslistan, postitin sen ja pöytäkirjoja johtokunnan jäsenille ja tein kirjallisia tehtäviä. Pidin puhelinneuvotteluja. Tutkin tarjouksia, jotka koskivat ensi kesän leiriä ja Karpalo -hanketta. Minulla on monta rautaa tulessa yhtä aikaa.
Kun vein postiin ruskeita ja valkoisia A 4 kokoisia kirjekuoria, joissa kaikissa oli sama sisältö, ihmettelin, että miksi ruskeiden ja valkoisten kirjekuorien postimaksu oli erilainen, vaikka sisältö oli sama kaikissa. Ruskea kirjekuori oli sen verran kevyempi, että se meni yhdellä postimerkillä, mutta valkoiseen kuoreen jouduin ostamaan 30 sentin lisämerkin. Valkoinen kuori oli muistaakseni kaksi grammaa painavampi. Pitää siis ostaa ruskeita kuoria jatkossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti