Jumalan puhuttelussa

Filistealaiset olivat Israelin vihollisia. Psalmi 56 on runo, jonka Daavid sepitti, kun filistealaiset olivat ottaneet hänet kiinni Gatissa. Vaikeassa tilanteessa Daavid ei pelkää, vaan luottaa siihen, että hänelle ei tapahdu mitään pahaa ilman Jumalan sallimusta. Vaikka väkivaltaisilla vihollisilla onkin paha mielessä he ovat sittenkin vain kuolevaisia ihmisiä, ja heidän yläpuolellaan on Jumala, jota he eivät voi vastustaa. Paholaisen ja pahojen ihmisten valta Jumalan lapsiin on rajattu. Jumalan lapsi saa jättää kaiken Herran haltuun ja luottaa siihen, että hänelle ei tapahdu mitään pahaa. Koettelemusten ja ahdistusten keskellä Jumalan lapsi joutuu usein kuitenkin vuodattamaan paljon kyyneleitä, niin kuin tässäkin psalmissa tulee ilmi. Daavid pyytää Jumalaa kokoamaan ne leiliin ja kirjaamaan ne Jumalan kirjaan. On rohkaisevaa tietää, että Jumala on selvillä koko ajan lastensa elämäntilanteesta. Kyyneleet, taistelut, haavat, kuten myös ilon ja onnen hetket ovat hänellä tiedossa hetkittäin. Tietokoneet ovat toimintakykyisiä, kun ne ovat päivitetyt ja ohjelmat ovat ajan tasalla. Mekin saamme joka päivä "päivittää" elämämme "taivaan komentokeskuksen" kanssa ja huolehtia siitä, että yhteys "pelaa". Jos tulee ongelmia, niin tiedämme, että vika on aina "maassa" ei "taivaassa." Tietoisuus Jumalan läsnäolosta vierellämme antaa turvallisuutta ja rohkeutta kohdata kaikki mitä meille suodaan.

Israelin kansalle uskottiin suuri tehtävä olla maailman valona. He saivat runsaita siunauksia ja etuoikeuksia, mutta luopumuksen tähden siunaukset muuttuivat kirouksiksi. Elian aikana kansallinen luopumus oli hyvin syvällä. Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa. Kun syntimitta täyttyy Herra lähettää tuomionsa. Elian suoritettua Jumalan hänelle uskoman työn, hän saa tehtäväkseen voidella Hasaelin (hepr. Jumala on nähnyt) Syyrian kuninkaaksi. Tämä oli outo teko, koska Hasael oli julma, petollinen ja jumalaton ihminen. Oletko miettinyt miksi Jumala toimi näin? Tässä näemme Jumalan ruoskan, jonka tehtävänä oli puhdistaa ja kurittaa epäjumalanpalvelukseen sortunutta Israelin kansaa.

Mekään emme ole erikoisasemassa tänään. Jos me vain kuuntelemme Kristuksen sanoja ja opetuksia, mutta emme tee niiden mukaan saatamme joutua penseyden tilaan, josta seuraa aikanaan paatumus. Ei riitä, että meillä kerran on ollut suuri valo ja erinomaisia tilaisuuksia ja edellytyksiä olla valona ja siunauksena maailmassa. Tarvitsemme jatkuvaa valvomista ja rukousta, ettei maailmallisuus ja tämän maailman epäjumalat valloita sydäntämme. Meidän tulee palvella Herraa jakamattomalla sydämellä. Emme voi palvella kahta herraa samanaikaisesti. Maailman nautinnot ja huvitukset ja Jumalan siunaukset tulevat eri lähteistä. Niitä ei voi sovittaa yhteen. Ne sotivat toisiaan vastaan.

Kun Jeesus katselee seuraajiensa hengellistä tilaa, niin mitä hän näkee? Näkeekö hän kiittämättömyyttä, muodollisuutta, ulkokultaista teeskentelyä, farisealaista ylpeyttä, luopumusta, maailmallisuutta jne.? Vai näkeekö hän uskollisuutta ja Jumalalle antautuneisuutta? Iloitseeko hän rukouksistamme ja palveluksistamme lähimmäisten hyväksi? Vuodattaako Jeesus meidän tähtemme kyyneleitä samalla tavoin kuin itkiessään Jerusalemin kohtaloa? Vai itkeekö hän ilosta nähdessään meidän rakastavan häntä?
Nämä ovat vakavia kysymyksiä, joita olen tänään miettinyt. Olen ollut Jumalan puhuttelussa!

Paholainen on jatkuvasti tunkeutumassa sydämeemme ja tullessaan hän tuo paljon pahuutta, itsekkyyttä, mammonaa, ilkeyttä, vihaa, ylpeyttä ja himoja jne.
Kristus on myös sydämemme ovella kolkuttamassa. Hänellä on toisenlaisia tuliaisia. Rakkautta, iloa ja rauhaa jne.
Meidän tehtävämme on valita kumpaa herraa seuraamme ja palvelemme!