Apu menee varmasti perille!

Rikaskaan ei elä ikuisesti oli aamupiirin tekstin teema psalmissa 49. Kaikki ihmiset ovat samassa asemassa Jumalan edessä, olkoon hän rikas tai köyhä. Henkeään ihminen ei voi lunastaa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. Kukaan ihminen ei voi luottaa rikkauteen, hyvyyteen, voimaan, terveyteen, kauneuteen jne. pelastuakseen. Kaikki mikä on ihmisestä tai maailmasta on katoavaa. Meidän tulee tarrautua Jeesukseen kuin takiaispallo villapuseroon.

Aurinko paistoi lämpimästi kun ajelin yhden avustustyöntekijän kanssa Taivalkoskelle. Toiset yhdeksän henkeä olivat menneet jo aamuvarhaisella laittamaan avustuspöytiä ja vaaterekkejä paikoilleen. Kun saavuimme yhdentoista jälkeen Kaarihallin pihaan ja astuimme tilavaan saliin, näimme, että kaikki oli kunnossa vieraita varten. Hyväntuoksuinen hernekeitto kutsui syömään. Ruoka maistui hyvältä. Se oli keitetty edellisenä päivänä suuressa "kenttäkeittiössä" Kuusamon Adventtikirkolla. Kaikki oli minulle tuttua puuhaa entuudestaan. Olen ollut useamman kerran samalla asialla ja samassa paikassa. Runsas valikoima hyviä kirjoja oli tutulla paikallaan. Tämä on aina ollut palvelupisteeni ja tiesin tehtäväni. Parin tunnin aikana ihmisiä kävi melko paljon ja he saivat tarvitsemaansa avustusta. Iloinen mieli näkyi kaikkien kasvoilla ja tunnelma oli kotoisen lämmin ja ilmapiiri välitön. Lapsetkin olivat aivan innoissaan, kun he löysivät itselleen sopivia vaatteita ja pienimmät myös leluja. Lelut oli laitettu siniselle matolle ja siitä sai vapaasti ottaa mieluisia leluja. Lopuksi, kun teimme loppujärjestelyitä, löysin mukavan puuauton Mikaelille ja helisevät puput ja värikkään kilpikonnan Jessicalle.

Ihmiset halusivat keskustella ja kertoa tuntemuksiaan. Eräs vanhempi nainen muisteli kiitollisena, että jo kauan sitten hän sai apua adventisteilta, kun hän jäi leskeksi lasten kanssa ja hänellä oli vaikeaa. Akuutissa hädässä oli eräs yksinhuoltajaäiti, joka oli joutunut lähtemään hometalosta pois ja tuosta talosta ei saanut viedä mitään hänen uuteen kotiinsa. Nyt hän tarvitsi perheelleen kaikki uudet vaatteet, kodintekstiilit, peitot, tyynyt patjat jne. Leena kertoi, että hän antoi heidän omat patjansa tähän kotiin, ettei lasten ja äidin tarvinnut mennä ensi yönä kovalle lattialle nukkumaan. He olivat käyneet myös kaupassa ostamassa ruokaa. Leena kertoi edelleen, että tämä äiti puristi antamaani Jeesuksen elämäkerta -kirjaa rintaansa vasten ja totesi, että nyt hän sai toivoa. Kirjan nimi oli "Aikakausien toivo."

Lopuksi vein kaikki työntekijät katsomaan vapaana olevaa liiketilaa, johon saisi hyvän kokoushuoneen. Rukoilimme, että Herra antaisi varat, jos on Hänen tahtonsa mukaista, että tähän tulisi seurakuntamme rukoushuone. Hyvällä paikalla oleva liikehuoneisto maksaisi 70.000,- euroa. Mielenkiintoista nähdä miten asiat kehittyvät. Pyydän esirukousta tämän asian puolesta. Minulla on nyt kaksi suurta hanketta sydämelläni. Karpalo ja tämä Herran huone.

Karpalo -projektissa lähdemme tosi toimeen, kun saamme kootuksi riittävästi remonttirahaa. Olen laskenut, että jos 500 lahjoittajaa antaisi kukin 100,- euroa, kutsuisin maranatha- rakentajat, töihin.

Sosiaalijohtajalla oli selvä suunnitelma "Lahja luovuudelle" -konsertti kolehdille ja hän oli iloinen tästä lahjasta.