maanantai 8. huhtikuuta 2013

Raita pääsi perille Kuusamoon odotettua aikaisemmin

Imatran adventtiseurakunnan jäsen Raita Kortelainen tuli tänään Kuusamoon Karpalo-Kirppikselle vapaaehtoistyöhön kuukaudeksi. Raita matkusti pohjoiseen Merikarvialta. Hän kertoi nukkuneensa viime yönä linja-autossa vain kaksi tuntia. Tänään hän tutustui kirppiksen toimintaperiaatteisiin ja aloittaa työt huomenna. Raita oli hyvin kiitollinen linja-auton kuljettajalle, joka ilmoitti Oulun päähän, ettei Kuusamoon kahdeksalta lähtevä auto lähtisi ennen kuin etelästä Ouluun saapuva auto tulisi perille. Kuusamon auto odotti Raitaa viitisen minuttia ja Raita sai siirtyä autoon välittömästi ja pääsi perille hyvissä ajoin. Odotin Raitaa saapuvaksi vasta illalla, joten yllätyin hänen aikaisesta tulostaan tosi paljon. Raita, olet tervetullut työskentelemään kirppistyöntekijänä Karpalo-Kirppiksellä!

Tunnemme Raita Kortelaisen Toivonlinnan ajoilta. Olimme siellä samanaikaisesti. Piikkiössä sijaitseva Toivonlinna oli tuohon aikaan talvella koulu ja kesällä kylpylä. Toivonlinnassa Raita antoi Terholle Ripsu-kissan, joka muutti myöhemmin kanssamme Tornioon. Ripsulla oli kovia kokemuksia Torniossa. Ensimmäisinä päivinä Ripsu katosi ja oli viikon kateissa. Rukousvastauksena Ripsu tuli kotiin eräänä sapattina, lonkkaansa ontuen. Lonkka parani ja Ripsu sopeutui uuteen elinympäristöön hyvin. Ripsusta oli paljon iloa meille kaikille. Suvi-Maarian synnyttyä meidän oli etsittävä Ripsulle uusi koti, koska se hyppäsi vaunuihin ja pelkäsimme vauvamme turvallisuuden puolesta. Kävimme usein katsomassa Ripsua sen uudessa kodissa. Ripsu sopeutui sinnekin erittäin hyvin. Uusi koti sijaitsi maalla. Maaseudulla asui kuitenkin Ripsun kannalta vaarallinen ihminen, kissavihaaja. Eräänä päivänä pellolla liikkuminen kävi Ripsulle kohtalokkaaksi. Kissavihaaja ampui Ripsun kuoliaaksi. Siihen päättyi upean, tyylikkään harmaan ja viisaan Ripsu-kissan elämä. Muistoja ei kukaan kuitenkaan voi tappaa!

1 kommentti:

Paavo Hautala kirjoitti...

Tapasin tänään Karpalossa porilaisen adventistisisaren, joka sanoi, että hän voisi tulla Karpalo-Kirppikselle vapaaehtoistyöhön joksikin aikaa sellaiseen aikaan, jolloin siellä ei ole ketään muuta työntekijää. Tämä oli rohkaiseva tieto.