Totuus valmistaa tietä armon ja rakkauden uudistavalle voimalle!

"Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on antanut meille runsain määrin ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä." (Ef. 1:5-8.)

Lunastussuunnitelma on täynnä rakkautta ja kirkkautta. Se on täydellinen suunnitelma, joka on ollut olemassa jo ennen syntiinlankeemusta. Jumalan lapseus on Isän määräys, joka toteutuu vain Jeesuksen Kristuksen kautta. Lunastussuunnitelman ytimessä on armo. Ilman armoa lunastussuunnitelma olisi vain teoriaa. Armon kirkkaus nähdään, saadaan ja koetaan Jumalan ainoan Pojan Jeesuksen Kristuksen kautta! Totuus tarvitsee aina rinnalleen armon, jotta voimme nähdä Jumalan kirkkauden ja päästä siitä osallisiksi. Jumalan luonteen koko kirkkaus tulee ilmi Jeesuksen kautta. Armo jää kuitenkin turhaksi, jos emme ota sitä vastaan. Lahjan vastaanottamisen kautta armo pääsee vaikuttamaan elämässämme. Armossa kasvaminen merkitsee Kristuksen herruuden kasvamista meissä.

Kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, niin he irtautuvat vanhemmistaan, menevät naimisiin ja saavat omia lapsia. Vaikka heillä on omat perheensä, niin kuitenkin he ovat aina vanhempiensa poikia ja tyttäriä. Lapseus on pysyvä asema. Synnin retket eivät voi tehdä tyhjäksi lapseutta. Tuhlaajapoika ajatteli, ettei hänellä ole enää lapsioikeutta isänsä kodissa, koska hän oli elänyt niin holtitonta ja syntistä elämää. Samaa mieltä oli myös hänen vanhempi veljensä. Tämä tuli esille siinä, kun hän ei tunnustanut tuhlaajapoikaa veljekseen. Isän ajatukset pojastaan olivat toisenlaisia. Onneksi isä ei ollut kuollut pojan palatessa kotiin eikä kodissa ollut suoritettu sukupolvenvaihdosta. Vanhemman pojan isännyys ei olisi varmaankaan mahdollistanut pikkuveljelle edes palkkalaisen asemaa. Tuhlaajapojan isä toimi nopeasti poikansa hyväksi. Hänen oli juostava poikaansa vastaan senkin tähden, ettei hänen veljensä ehtinyt lausua hänelle tuomiota ja estää hänen kotiinpaluutaan. Isä ymmärsi, että totuus oli jo tehnyt pojassa tehtävänsä ja nyt oli armon vuoro toteuttaa pojan ennalleen asettaminen siihen asemaan, johon hän oli syntynyt. Totuus oli valmistanut nuoremman pojan sydämen armon ja rakkauden uudistavalle voimalle. Poika toivoi pääsevänsä isänsä kodissa palkkalaisen asemaan, mutta isän rakkaus ja hänen osoittamansa armo olivat toista mieltä. Puhtaat vaatteet, sormus, ilojuhla ja hyvä ruoka olivat sanojakin vahvempi todistus hyväksytyksi tulemisesta, anteeksiantamuksesta, rakkaudesta ja lapseudesta. Uusi alku antoi tuhlaajapojalle armoa runsain määrin ja soi hänelle kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Toivottavasti hänestä tuli isänsä kaltainen, kun hän aikanaan perusti oman perheensä ja sai omia poikia ja tyttäriä!