perjantai 12. huhtikuuta 2013

Jumala kutsuu meitä uuteen suhteeseen kanssaan!

Epäjumalanpalvelus on uskottomuutta Jumalaa kohtaan. Epäjumalia ovat kaikki ne asiat, jotka ottavat Jumalalle kuuluvan paikan sydämessämme. Epäjumalista luopuminen ei onnistu omassa voimassamme. Pyhä Henki katkaisee suostumuksellamme kahleet ja kaikki siteet, jotka sitovat ihmisen sydämen vieraisiin jumaliin.

"Sen tähden, katso minä suostuttelen häntä, vien hänet autiomaahan ja puhun hänen sydämelleen." (Hoos. 2:16.)

Usein käy niin, että yltäkylläisyyden maassa ihmisen mieli turtuu ja kiintyy epäjumaliin. Epäjumaliin turvautuva elää valheturvassa. Vieraat jumalat johtavat ihmisen uskottomuuteen, joka ilmenee laittomuutena. Vähitellen Jumalan käskyjen piirrot häviävät sydämen taulusta ja ihminen unohtaa Herran ja Herran lain. Ihminen asettaa omat käskynsä Jumalan käskyjen tilalle ja luulee, että kaikki on hyvin ja oikein. Tämä merkitsee kuitenkin hengellistä sokeutumista, - kuuroutumista ja jumalasuhteen kannalta uskottomuutta elävää Jumalaa kohtaan.

Profeettojen välityksellä Herra kutsuu luopuneita lapsiaan palaamaan takaisin hänen luokseen. Jumala esittää havainnollisesti paluukutsunsa kansalleen ja meille kaikille Hoosean avioliiton kautta. Jumala kehotti Hooseaa solmimaan avioliiton uskottoman naisen kanssa. Goomer oli sellainen. Hoosean ja Goomerin avioliitosta tuli vaikea ja tuskallinen. Hoosea oli uskollinen vaimolleen, mutta Goomer ei ollut uskollinen miehelleen. Goomerin elämä esikuvasi Jumalan kansan hengellistä tilaa ja Hoosean elämästä saattoi lukea Jumalan ajatukset ja asenteen kansaansa kohtaan. Jumalan rakkauden ja armon ensimmäinen ajatus ei ole hylkääminen. Ihmisen uskottomuus haavoittaa Jumalaa, mutta ei poista hänen uskollisuuttaan meitä kohtaan. Jumalan rakkaus ja uskollisuus kirkastuvat meille usein vasta autiomaassa. Autiomaa on Jumalan keino riisua epäjumalat ja hiljentää ympärillä oleva melu niin, että ihminen kuulee Herran äänen. Autiomaassa Herra puhuu sydämellemme ja me vastaamme hänen kutsuunsa ja puheeseensa suostumalla elää Herran kanssa jakamattomalla sydämellä. Tällaisesta hetkestä avautuu toivon portti ja tästä portista sisään astuva pääsee toivon maahan, uuteen suhteeseen Jumalan kanssa.

"Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja oikeudella, armolla ja laupeudella, minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran." (Hoos. 2:21,22.)

Ei kommentteja: