Torstaina 4.4.2013 autoin koko pitkän päivän Toinia ja Teijoa muuttoasioissa. Omakotitalot ovat sellaisia paikkoja, että ne keräävät vuosien varrella paljon tavaraa huoneisiin, komeroihin, kaappeihin ja varastoihin. Huomasin tämän olevan totta myös Meskusvaarantiellä. Teijon kotitila on ollut aikoinaan maalaistalo. Pihapiirissä on erittäin vanha harmaa puinen rakennus, joka on nykyisin museoviraston suojelukohde. Rakennus on harvinainen siinäkin mielessä, että se säilyi sota-ajan tuhoilta. Tässä paikassa on ollut Jumalan varjelus ja suojelus. Jos hirret osaisivat puhua, niin ne kertoisivat paljon mielenkiintoisia tarinoita kaukaisista ajoista nykypäivään asti. Tässä paikassa Teijo on syntynyt ja kasvanut. Täältä hän on maailmalle lähtenyt ja tänne hän on palannut perheensä kanssa takaisin. Nyt on tullut jälleen uusi vaihe muuttaa maalta kaupunkiin, palveluja lähemmäksi ja Teijon sanojen mukaan lumitöistä eläkkeelle. Kantaessamme tavaroita entisestä navetasta peräkärryyni Teijo kertoi tehneensä lapsuudessaan paljon maatilan töitä. Suuri puimakone ja järeä justeerisaha kertoivat ajasta, jolloin miehillä piti olla paljon lihasvoimaa ja taitoa tehdä yhteistyötä, että työt sujuivat hyvin. Kiireisimmät ja raskaimmat työt tehtiin usein talkoilla ja naapurit auttoivat toinen toisiaan. Teijolla on ollut ainakin kaksi mieluista harrastusta: metsästys ja kuntoilu punttien kanssa. Parikymppisenä miehenä Teijon kunto oli huipussaan. Penkistä nousi rautaa ilmaan yli sata kiloa mennen tullen. Nyt saa raudan nostaminen jäädä nuoremmille, Teijo totesi, kantaessaan punttisalivehkeitä peräkärryyn. Kun Terho sai kuulla, että Teijo on laittanut raudat pois, niin hän meni kirppikselle ja osti ne kotiinsa. Terho nostelee painoja ja Mikael on kovaa vauhtia kasvamassa ja seuraa varmaan isänsä jälkiä kuntoilussa. Näin Teijon raudoille tulee käyttöä jatkossakin. Jos Teijolla tulee rautoja ikävä, niin hän voi mennä Terholle kylään kokeilemaan, että vieläkö rauta nousee.
Toini ja Teijo ovat tulleet siihen tulokseen, että nyt on aika luopua ylimääräisistä tavaroista. Neljä kuomukärryllistä tavaraa siirtyi Meskusvaarasta Kitkantien Karpalo-Kirppikselle. Huonekalut olivat erittäin painavia. Hyvä, että jaksoimme kantaa ne perille asti. Nyt niitä voi tulla katsomaan ja hankkimaan kotiinsa, jos on tarvetta. Ensimmäiset tavarat tekivät jo kauppansa samana päivänä, kun ne kirppikselle tuotiin. Tunkit lähtivät Venäjälle saakka.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti