Kauppareissu Halpa-Hallissa oli kuin kirkossa käynti!

Minulla on huomenna hautajaiset Kempeleessä. Ajelin tänään Ouluun. Poikkesin Kiimingin Halpa-Hallissa ostoksilla. Sydänkulhojen kohdalla kohtasin iäkkään rouvan. Hän ihasteli samoja kulhoja, jotka olivat alennusmyynnissä. Ostin niitä neljä, kukkien alustoiksi Karpaloon. Siinä virisi pieni keskustelu Karpalosta ym. Rouvan äiti oli kotoisin Kuusamosta. Toivotin hänet tervetulleeksi Kuusamoon ja Karpaloon syömään. Rouva kulki perässäni kaupassa ja katseli, mitä ostan. Huomasin, että hän haluaisi keskustella enemmänkin. Vähitellen keskustelu siirtyi hengellisiin asioihin. Esittelin hänelle itseni ja hän esitteli itsensä minulle.

Sitten tiemme erosivat hetkeksi. Rouva teki omia ostoksiaan ja minä omiani. Rouva oli ehtinyt ensin kassalle. Hän hymyili tuttavallisesti pakettientekopaikalta ja näytti odottavan minua siinä. Ilmeet ja eleet kertoivat, että hänellä on kysymyksiä, joihin hän haluaisi vastauksia. Olin avoimena ja annoin Herran johtaa vapaasti asioiden kehittymistä. Rouva alkoi kertoa minulle elämästään samalla kun hän kulki rinnallani parkkipaikalle, jossa autoni odotti minua. Hän ihmetteli sitä, että hänellä on sellainen tunne, että me olemme kuin vanhoja tuttuja, vaikka näemme nyt ensi kertaa toisemme. Miten sinä voit puhua hänelle noin kauniisti ja olla hänelle niin ystävällinen, hän ihmetteli useampaan kertaan.

Seisoimme pitkään autoni luona. Rouva avasi elämäänsä. Kuuntelin ja otin osaa hänen lukuisiin menetyksiinsä. Raskain isku oli ainoan lapsen kuolema ja kodin menettäminen. Kärsimykset olivat jättäneet jälkensä rouvan olemukseen. Tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Ehdotin rukousta!

Seisoimme pimeän taivaan alla ja kannoin rukouksessa rouvan ja hänen murheensa Jeesuksen luo. Rouvan liikutus näkyi ja tuntui selvästi. Kutsuin hänet viikon kuluttua Oulun Adventtikirkkoon. Sanoin, että olen silloin puhumassa siellä. Hän otti yhteystiedot ylös. Kirjoitin ne muovikassiin, joka oli hänen kädessään.

Sitten hän alkoi kysellä enemmän eri uskontojen eroavaisuuksista ja kysyi, että mistä sen tietää kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Kehotin häntä lukemaan Raamattua ja tutustumaan Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa. Jumala kyllä johdattaa etsivää ja, ne, jotka tahtovat tehdä Jumalan tahdon, tulevat kyllä tietämään mikä oppi on Jumalasta ja mikä ihmisistä. Vakuutin hänelle Jumalan rakkaudesta ja armosta. Hän tunsi itsenä hyvin heikoksi ja syntiseksi. Sellaisiahan me kaikki olemme itsessämme, kerroin hänelle. Jeesus on tullut pelastamaan heikkoja ihmisiä, joita me kaikki olemme!

Kaikki, mitä puhuin hänelle, meni suoraan hänen sydämeensä ja teki suuren vaikutuksen. Pyhä Henki oli siinä ja vaikutti jumalallisella voimalla.

Rouva sanoi, että tämä kokemus on hänelle ihmeellinen ja hän tulee muistamaan tämän hetken elämänsä loppuun asti. Kädenpuristus ei riittänyt hyvästeiksi. Hän heittäytyi kaulaani, eikä olisi halunnut millään erota. Annoin hänelle autoni peräkontista Karpalon kasvimaan lehtikaalia ja pienen kukan rohkaisuksi. Sitten menin autooni ja lähdin liikkeelle kauniin konserttimusiikin soidessa autoradiosta. Ne olivat kuin taivaan salista tulleita säveliä. Rukoilin rouvalle pelastusta ja kiitin Herraa kaikesta, mitä koin lyhyen kauppareissun aikana. Näin hänet vielä hetken kulkemassa hartaissa tunnelmissa pimeällä parkkipaikalla kohti asuntoaan, jossa hänen miesystävänsä saa kuulla koskettavan kertomuksen illan tapahtumasta!

Kauppareissu Halpa-Hallissa oli kuin kirkossa käynti!