Rakkaus on persoonallista!

Me ihmiset emme kykene rakastamaan maailmaa samalla tavalla kuin Jumala. Jumala sulkee rakkautensa piiriin koko maailman. Meidän maailmamme piiri on kovin pieni. Pienuudestaan huolimatta se on hyvin tärkeä piiri. Läheiset, omaiset, naapurit, työtoverit ja ne ihmiset joiden pariin meidät on johdatettu kaipaavat rakkauttamme heitä kohtaan. Erityisesti ne ihmiset, jotka ovat lähellämme ja tarvitsevat tukeamme, vievät meidät rakkauden "puntariin". Tästä tulee mieleeni sana: "Tekel": "sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu". (Dan. 5:27.) Tämä on pelottava sana, koska se merkitsee Jumalan sanomana tuomiota, jota emme voi paeta. Itsekkäällä ja nautintoihin keskittyneellä elämällä ei ole paljon painoarvoa taivaasta käsin katsottuna.

Jumalan Rakkaus on persoonallista. Pehmolelu voi tuntua lapsen sylissä mukavalta, mutta äidin ja isän lämmin kosketus ja ystävälliset sanat, aurinkoinen hymy ja hyvä hoito antavat lapselle persoonallista rakkautta. Jos lapsi joutuu seurustelemaan omien lelujensa, peliensä ja koneidensa kanssa enemmän kuin vanhempiensa kanssa, hän voi kokea sydämessään hylätyksi tulemisen tunteen. Tätä tunnetta on vaikea paikata, jos se jättää aukon sisimpään. Rakkaus on persoonallista, jossa käytännöllä on suurempi merkitys kuin teorialla!