5. osa
"Debbie istui tuntikausia hänen vuoteensa vierellä, rukoillen ääneen ja puhellen pojalleen. "Toivoin Markin kuulevan sanat, jotka osoitin hänelle ja Jumalalle", Debbien sanoo. "Halusin Markin tietävän, että uskoin hänen selviävän."
Kuin ihmeen kaupalla Markin tila alkoikin kohentua. Hän heräsi vähitellen koomastaan ja ryhtyi kirjoittamaan pienelle taululle viestejä vanhemmilleen. Ja sitten eräänä päivänä lääkärit irrottivat hänet hengityskoneesta. Ääni vielä käheänä Mark alkoi kertoa hirvittävästä koettelemuksestaan.
"Se oli kalkkarokäärme. Se jäi kiinni kenkään eikä päästänyt irti ..."
"Mutta missä asti sinä olit?" isä halusi tietää. "Pellolla ojan luona."
"Mutta sinnehän on pari sataa metriä!"
"Hänen on täytynyt kyllä olla paljon lähempänä", eräs lääkäreistä arveli päätään puistellen. "Mark ei olisi koskaan pystynyt kävelemään sellaista matkaa. Myrkkyä oli liian paljon hänen elimistössään - tajuttomuus seuraa yleensä heti." Etupihalta oli lisäksi noustava kolmetoista porrasaskelmaa olohuoneeseen. Miten tämä hengenvaarallisen pureman saanut poika oli onnistunut ne kipuamaan?
"Se valkopukuinen mies auttoi minua", Mark selitti vastaukseksi. "Mies? Mikä mies?" Debbie kyseli.
"No, se mies. Hänhän oli siinä ... Kun tiesin, etten jaksaisi kotiin asti, hän nosti minut ylös ja kantoi."
"Miltä hän näytti?" Debbie tunsi väreitä selkäpiissään."
Kertomus jatkuu ...
2 kommenttia:
Oli niin puhutteleva tuo Markin kokemus, halusin saada sitä joidenkin tuttujeni luettavaksi jotka eivät ehkä blogiasi lue, niinpä Raijan vihjeestä osasin tulostaa sen ja sitten sovittaa sen kolmelle eri paperille. Lastenlapsille ja muille jouluterveisten mukana!
KIITOS PALJON!!!
Hienoa, kun sait kopioitua kertomuksen ja lähetettyä läheisillesi. Meidänkin lapsenlapsemme, Jessica, halusi kuulla tämän kertomuksen moneen kertaan. Hän sanoi, että ukki lue se kertomus, jossa käärme purasi poikaa, uudelleen.
Lähetä kommentti