2. osa
"Myös Mark nautti auringonpaisteesta. Huomattuaan linnun palmettorykelmässä hän loikkasi kuivatusojan ylitse katsellakseen sitä tarkemmin ja tunsi samassa astuneensa jonkin liikkuvan päälle. Jalassa tuntui samassa vihlova tuska, se oli kuin räjähtämäisillään kivusta. Kauhuissaan hän näki kalkkarokäärmeen pitävän kiinni jalasta, sen hampaat olivat läpäisseet kengän juuri nilkan yläpuolelta. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut mitään näin hirvittävää kipua. Ja käärmeen hampaat näyttivät juuttuneen hänen nilkkaansa! Kuin sumun lävitse Mark näki koiransa murisevan ja näykkivän käärmettä, joka lopulta irrottikin otteensa ja luikerteli tiehensä.
Purema oli kuitenkin osunut pahimpaan mahdolliseen paikkaan; tappava myrkky oli päässyt sisään säärivaltimoon, joka kuljetti jo myrkkyä kaikkialle Markin elimistöön vaikuttaen sen kaikkiin toimintoihin. Hän tajusi kauhistuen, että hänen voimansa olivat nopeasti ehtymässä ja että hän töin tuskin pystyi kävelemään. Lähes kahdensadan metrin matka kotiin olisi yhtä hyvin voinut olla kaksisataa kilometriä. Hän kuolisi tänne - eikä kotiväki tiennyt mitään.
Debbie oli keittiössä panemassa astioita paikoilleen, kun hän kuuli etuoven käyvän ja vanhemman poikansa huutavan: "Mark! Mikä sinulla on?"
Kertomus jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti