Naplesin sairaala oikealla
4. osa
"Sitten paikalle pysähtyi vanha pieni henkilöauto. Ajaja oli haitilainen maatyöläinen, joka ei osannut sanaakaan englantia, mutta jolle perheen epätoivoiset eleet kertoivat kaiken tarvittavan. Debbie ja Buddy raahasivat Markin hänen autoonsa. "Ajaja kaahasi liikkeelle seuraten viittauksiani ja hurjaa elehtimistäni. Olimme hetkessä poliklinikalla", Debbie sanoo.
Klinikalla ensiaputiimi yritti tasapainottaa Markin tilaa. "Yleensä käärmeenpurema pystytään hoitamaan ensiavussa", Debbie selvittää. "Mutta koska myrkky oli jalassa osunut valtimoon, se levisi paljon nopeammin ja purema vaati erikoishoitoa." Siinä vaiheessa kun paikalle hälytetty ambulanssi ehti klinikalle viedäkseen Markin lähimpään sairaalaan, vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä olevaan Naplesiin, hän oli jo vaipunut koomaan.
Naplesin sairaalan hoitotiimi uurasti seuraavat kaksitoista tuntia Markin pelastamiseksi. Debbie ja Bobby aistivat kuitenkin, etteivät he uskoneet hänen selviävän. Debbie jatkoi rukoilemistaan.
Seuraavien päivien mittaan lakkasi Markin elimistön jokainen osa sydäntä lukuun ottamatta toimimasta. Myrkky pöhötti hänet niin, että hänen silmänsäkin turposivat umpeen ja vain ripsien kärjet pilkistivät näkyviin. Hänen munuaisensa lamaantuivat, hengityskone liikutteli hänen elottomia keuhkojaan. Sisäinen verenvuoto sai veren tihkumaan korvista, suusta, silmistä, jopa huokosista, ja hän sai yhdeksän litraa uutta verta ennen kuin painajainen saatiin päättymään. Hänellä oli 90-prosenttinen vaara menettää jalkansa, joka ajettui niin, että lääkärien oli lopulta avattava se ylhäältä alas paineen vähentämiseksi. Jokainen uusi oire oli pahempi kuin edelliset."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti