Paluumatkalla Kuusamoon jouduin yllättäen liikennepoliisiksi. Ajaessani rauhallista vauhtia, huomasin, että takana tuleva asuntovaunua vetävä auto räpsii valoja kiinnittääkseen huomioni. Pysähdyn tien sivuun. Mies tulee kertomaan minulle, että toinen takarengas on melko tyhjä. Kysyn, että onko se niin tyhjä, etten voi ajaa Kuusamon keskustaan asti. - Kyllä voit ajaa, kunhan ajat hitaasti, mies vastasi. Kiitin neuvoista ja jatkoimme matkaa. Olin varovainen muutenkin, koska tiellä oli melko paljon poroja. Vähän matkaa ajettuamme, huomaamme, että sama asuntovaunuauto on tien sivussa ja tulenlieskat nousevat asuntovaunusta ilmaan. Kuljettaja ja muut autossa olevat matkustajat ovat paniikissa ja yrittävät sammuttaa tulta. Mikään ei auta. Tuli leviää nopeasti. He soittavat apua. Olemme perässä aivan lähellä, mutta emme pysty auttamaan. Meidän on käännyttävä takaisin ja poistuttava paikalta turvallisuussyistä mahdollisimman pikaisesti. Myrkyllinen paksu savu nousee ilmaan ja räjähdysvaara on suuri. Katselemme sitten tilannetta kaukaa ja toivomme, että ammattiapua tulee paikalle mahdollisimman pian. Sitten alan pysäyttää autoja ja kerron paikalle tuleville tilanteesta. Autoja pysähtyy pitkäksi letkaksi molempiin suuntiin. Kuulemme useita räjähdyksiä. Ilmeisesti kaasupullot ja muut palonarat jutut räjähtelevät. Kuluu melko kauan aikaa, ennen kuin paloauto ja poliisi ehtivät paikalle. Joudumme odottamaan tien sivussa melko kauan ennen kuin pääsemme jatkamaan matkaamme. Lopulta poliisi hoitaa ruuhkautuneen liikenteen sujuvasti. Tulemme nyt tapahtumapaikalle. Savua nousee vielä jonkin verran. Tiellä on vaahtokasa ja asuntovaunu kaikkine tavaroineen, renkaineen jne. on haihtunut savuna ilmaan. En ehtinyt ottaa kuvaa, mutta vieressä istuva Birgitta sai hyvän kuvan ja hän lupasi lähettää sen minulle. Seuratkaapa tilannetta. Se voi ilmestyä tälle kohdalle blogiani.
Kuusamoon tultuani kävin huoltoasemalla laittamassa renkaaseen lisäilmaa. Huomasin renkaassa naulan. Rengas vuoti, mutta niin hitaasti, että pystyin ajamaan turvallisesti kotiin. Totesimme autossa, että emme etukäteen osaa aavistaa, milloin saatamme joutua katastrofin keskelle. Mietimme sitten, että toimimmeko oikein, vai olisiko meidän pitänyt mennä avuksi? Ainoa asia, minkä olisimme voineet tehdä, olisi kuitenkin ollut vain rohkaiseminen. Sekin olisi saattanut olla vaarallista ja kohtalokasta. Mikaelkin oli vietävä nopeasti turvaan. Onneksi matkailuvaunu oli saatu irrotettua autosta ja auto siirrettyä kauemmaksi asuntovaunusta. Toivottavasti vakuutukset olivat kunnossa, ja lomamatkalle pohjoiseen tulleet ystävät selviävät tragediasta.
Tilanne oli jotenkin myös aika koominen. Sain varoituksen tyhjästä renkaasta mieheltä, jonka vaunu haihtuu savuna ilmaan, vain hetkeä myöhemmin.
Tarvitsemme aina paljon suojelusenkeleitä, liikkuessamme liikenteessä!
Otamme osaa tuntemattomien ystävien suruun. Kiitos tuntemattomalle miehelle, joka varoitti minua tyhjän renkaan vaarasta. Jospa joku olisi varoittanut sinua vielä suuremmasta vaarasta, joka sitten koitui asuntovaunun täydelliseksi tuhoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti