Rukous yhdisti Pohjois-Suomen kristittyjä Jeesukseen ja toinen toisiinsa

Pohjois-Suomen yhteiskristillinen rukouspäivä kokosi salin täyteen väkeä Kuusamon seurakuntakeskukseen. Laulua, sanaa ja rukousta riitti pitkälle iltaan saakka. Helena Sundelinin oman elämän lapsuudessa saatujen traumojen parantumisprosessia käsittelevä puhe oli koskettava ja opettavainen puheenvuoro. Lapsuus on kaikkein tärkein elämänvaihe ihmisen elämässä. Lapsuudessa koetut asiat seuraavat läpi elämän. Rakkaus ja lapsen kanssa keskusteleminen ja kommunikointi avoimessa ja turvallisessa ilmapiirissä on parasta lastenhoitoa. Rukouspäivän aikana rukoilimme monessa eri yhteydessä perheiden hyvinvoinnin puolesta.
Oli koskettavaa yhtyä Pohjois-Suomen kuntien ja kaupunkien puolesta esitettyihin esirukouksiin. Tuomo Juusola (hell.srk:sta), allekirjoittanut (adv. srk:sta, Seppo Ervasti (ev.lut. srk:sta) ja Seppo Pyy (ort. srk:sta) rukoilivat Kuusamon kaupungin puolesta. Rukouksista jäi mieleen kaikkein parhaiten kaksi sanaa, jotka Seppo Pyy mainitsi kolme kertaa peräkkäin useamman kerran: "Herra armahda!, Herra armahda!, Herra armahda! Armoa me tarvitsemmekin kaikkein eniten sekä yksilöinä että kaupunkina. Armo on se totuus, johon Raamatun sana viimeisenä haluaa meidän mielemme kiinnittyvän, koska me pelastumme armosta.

Rukouspuutarhaan, Isän kämmenelle, rukousvartion aikana jätetyt esirukoukset kohotettiin Herran eteen illan viimeisessä tilaisuudessa. Tehtävä annettiin Satu Lämsälle ja minulle.

Kirjapisteessä tapasin yllättäen Soinissa syntyneen Tuula Peura-Salmelan, joka työskentelee tällä hetkellä Ranuan ev.lut. srk:n nuorisotyöohjaajana ja lähetyssihteerinä. Soini on myös minun syntymäkuntani. Monia muitakin uusia tuttavuuksia syntyi päivän aikana. Eräs kemijärveläinen sisar oli osallistunut raamattuleirille Kallioniemessä. Hän muisteli leiriä hyvin lämpimästi. Hän sanoi, ettei ollut koskaan ennen kokenut missään muualla niin rakkaudellista ilmapiiriä kuin hän koki Kallioniemessä. Ainakin kaksi kemijärveläistä kuulijaa lupasi tulla Kemijärven adventtiseurakunnan tilaisuuteen, kun tulen seuraavan kerran vierailemaan siellä.
Kirjapisteessä tapasin myös kemijärveläisen Saija Narkilahden, joka kertoi, että hän on lukenut blogiani. Kysyin häneltä, että miten hän on löytänyt sivuni? Rukouspäivää koskevien kirjoitusten kautta, hän sanoi. Rukous yhdistää! Lämpimät terveiset kaikille uusille, uskonystäville!